Terveyskeskusten lääkäripulaan sekä hoiva-alan osaajapulaan olisi helposti keksittävissä ratkaisuja, jos sote-alan ammattilaisilta itseltään kysyttäisiin tarkemmin, mitä he työnantajaltaan toivovat, sanoo Helsingin yliopiston apulaisprofessori Lena Näre.
TEM julkaisi maanantaina 15. helmikuuta teemaraportiin, jonka mukaan sote-alan työvoimatilanne on haastava. Lue lisää täältä.
Virkalääkäreistä on pulaa ympäri Suomen. Vuoden 2020 lopussa terveyskeskuksissa oli täyttämättä noin 300 lääkärin virkaa, 7,3 prosenttia kaikista lääkärin viroista. Lääkärien rekrytoimistilanteen hankaluudesta kertoo myös, että ulkoistettuja ja ostopalveluilla täytettyjä tehtäviä oli vuonna 2019 471, kun vuonna 2018 yksityisen sektorin avulla täytettiin 399 tehtävää.
THL puolestaan julkaisi viime viikolla hoiva-alan tilastoja, joissa todetaan, että pelkästään vanhustenhoitoon tarvitaan vuoteen 2030 mennessä yli 30 000 uutta hoitotyön ammattilaista eläköitymisen ja henkilöstömitoituksen kiristymisen vuoksi.
Sote-alan reservissä, alalle kouluttautuneita, mutta toisiin tehtäviin siirtyneitä, on tuhansia ihmisiä, jotka olisi mahdollista houkutella takaisin.
Sote-ammattilaisten ääni paremmin kuuluviin
Näre sanoo, että alan työntekijöiden toiveita olisi kuunneltava paremmin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kehittämistä alalla tehdään kuuntelematta niitä oikeita asiantuntijoita – lääkäreitä ja hoitajia. Näre nostaa esimerkiksi potilastietojärjestelmä Apotin, joka on saanut sote-alan ammattilaisilta – järjestelmän käyttäjiltä – runsaasti kritiikkiä.
– Hoitajien ja lääkärien näkemykset siitä, miten heidän työtään kannattaa järjestää tulisi ottaa vakavasti. Työn tulisi olla mielekästä, Näre sanoo.
Sote-alan kehittämisessä on unohdettu se, millaista työtä lääkärit ja hoitajat oikeasti tekevät. Vakavammin tulisi ottaa huomioon, että hoito- ja hoivatyö on erityyppistä työtä kuin palvelutyö.
– Kyse on aivan täysin erilaisesta työstä kuin vaikka logistiikka-alalla. Hoito- ja hoivatyön olennaiselta asialta, ihmissuhteelta, menee pohja, jos työ alkaa muistuttaa samanlaista työtä kuin paketin vieminen, Näre pohtii.
Näre kirjoitti taloustieteen professori Markus Jäntin kanssa HS:n vieraskynään viime kesänä mielipidekirjoituksen, jossa he nostavat esiin sote-alalle hiipineen työelämän tulosjohtamisen, joka ei ainakaan sote-alalla tuota toivottuja tuloksia.
Tulosjohtamisessa on tyypillistä, että aina ei luoteta työntekijöiden ammattitaitoon ja -etiikkaan tai kansalaisten omaan ymmärrykseen, koska näitä asioita on vaikea mitata. Ruotsissa on asiantuntijoiden mukaan jo herätty siihen, että tulosjohtaminen ei tuota toivottua tulosta ja siellä on viime vuosina kehitetty luottamusperusteista julkishallintoa.
– Vakiintuneiden instituutioiden kehittäminen pitäisi lähteä siitä, että luotetaan työntekijöihin ja heidän osaamiseensa. Otettaisiin työntekijät vakavasti kumppaneina kehittämään työtä, ja organisaatiomuutoksia ei vietäisi ylhäältä alaspäin, Näre sanoo.
Ruotsissa hyviä tuloksia luottamusperustaisesta hallinnosta
Sote-alan ammattilaisten mukaan työn kuormittavuutta lisäävät esimerkiksi erilaiset raportointiin liittyvät tehtävät.
– Niin terveyskeskuslääkäreillä kuin hoivatyössä työ on pilkottu suoritteiksi ja vaihtuviksi asiakkaiksi, mikä on täysin hoivatyön vastaista. Hoivatyössä olennaista on hoiva- tai lääkärisuhde ihmiseen. Raskainta työntekijöille on juuri se, että ei pysty luomaan suhdetta asiakkaisiin, Näre sanoo.
Ruotsissa on hyviä tuloksia luottamusperustaisesta vanhustenhoidosta. Se on mahdollistanut kotihoidossa läheisemmän suhteen asiakkaisiin, ja samalla on sote-alan ammattilaisten sairauspoissaolot vähentyneet.
– Kun työntekijät ovat kokeneet työn mielekkääksi, on se vaikuttanut yleiseen hyvinvointiin, Näre sanoo.
