C-hepatiitin voi hoitaa perusterveydenhuollossa – tehostamista ja varojen kohdentamista tarvitaan

Suomessa on arvioitu olevan noin 22 000 C-hepatiitin kantajaa. Heistä toista tuhatta hoidettiin viime vuonna, mutta hoidon tehostamiseksi pitäisi toimia nykyistä aktiivisemmin. Testaus- ja hoitokäytännöt eivät vielä ole yhdenmukaisia koko maassa.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi kansallisen C-hepatiittistrategian vuonna 2016. Sen tavoite on vähentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta sekä uusia tartuntoja. Hoidot ovat nyt yksinkertaisempia uusilla kertaluonteisilla, suun kautta otettavilla lääkkeillä. Ministeriö on linjannut, että kaikki sairastuneet on saatava hoitoon riippumatta siitä, mikä maksavaurio on kyseessä. Ajatuksena on, että tartunnan saaneet saataisiin nopeammin kiinni ja virus eliminoitua.

Hoitopolkusuositus tuli viime keväänä. Sen periaate on, että C-hepatiitin hoito pitäisi toteuttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa siellä missä tartunta todetaan, eli perusterveydenhuollossa, päihdepalveluissa, vankiloissa tai suonesisäisiä huumeita käyttävien terveysneuvontapisteissä.

Toisaalta C-hepatiitti on tartuntatauti, ja tartuntatautilaki on jo aiemminkin velvoittanut kuntia valvomaan taudin leviämistä.

 

Keväällä sosiaali- ja terveysministeriölle tehtiin kirjallinen kysymys hepatiittistrategian toimeenpanosta, hoitopolkusuosituksista ja resurssien riittävyydestä. Ministeri Krista Kiuru vastasi, että kansalaisjärjestöillä on iso merkitys neuvonnassa ja testauksessa, ja STEA:n kautta rahoitusta ohjataan järjestöille. STM voi antaa rahoja myös tartuntatautien valvonnan määrärahoista, mutta toisaalta ministeri alleviivasi sitä, että tartuntatautiasetus ja -laki velvoittavat kuntia myös huolehtimaan kustannuksista.

Vaikka kunnat ovat velvoitettuja hoitoon, hoito on vasta aivan alkuvaiheessa, ja C-hepatiitin uusi hoitopolku ja strategia tunnetaan vielä liian huonosti. Tiedottamista ja linjausten välittämistä kuntatasolle tarvittaisiin enemmän. Kansanedustaja Sari Tanus toivoo, että sitä tehtäisiin ministeriöstä ja THL:stä kuntiin. Kunnissa rahat ovat tiukilla, mutta jos ja kun C-hepatiitti saadaan eliminoitua, vältetään maksakirroosia ja -syöpää, joten pitkällä tähtäimellä hoitoon panostaminen on taloudellisesti kannattavaa.

Tietoisuuden lisääminen on myös laajemmin, kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä ajatellen ja ennalta ehkäisyn kannalta, erittäin tärkeää, sillä virus on erittäin, erittäin helposti tarttuva. Tartuntariski on moninkertainen esimerkiksi hiviin verrattuna, jota sen alkuaikoina pidettiin helposti tarttuvana. C-hepatiitti on myös usein lähes oireeton, ja oireina voi olla esimerkiksi pientä nuhaa, joten tartunnan saanut ei välttämättä tiedosta sairastumista. Infektio voi siirtyä myös äidiltä lapselle.

 

Suonensisäisten huumeiden käyttäjillä on merkittävin riski sairastua, mutta C-hepatiitti ei suinkaan ole vain huumekäyttäjien riski. Tartunnan voi saada kuka tahansa seksin kautta ja mistä tahansa ihon lävistyksestä, tatuoinnista tai näytteenotosta, jos neula on likainen. Vaikka Suomessa terveydenhuollossa on hyvin steriiliä, monissa muissa maissa tartunnan voi saada helposti. Seksikontaktissa pitäisi ilman muuta käyttää kondomisuojaa. Infektio voi tarttua myös aivan pienestä infektoituneen neulan raapaisusta, ja esimerkiksi lapset voivat löytää huumekäyttäjien neuloja puistoista.

Valtaosa sairastuneista on alle 30-vuotiaita, joten asiaa pitäisi tuoda vahvemmin esille myös nuorille osana terveyskasvatusta. Heidän pitäisi tiedostaa, että vaarattoman tuntuisesta lävistyksestä tai tatuoinnista voi saada vakavan taudin. Kouluterveydenhoitajat ovat avainasemassa, ja kouluterveydenhuollossa pitäisi olla matala kynnys ohjata testiin. Tällä hetkellä on paljon kiinni opettajista ja kouluista, otetaanko sitä ohjelmaan.

Kansalaisjärjestöt ovat tärkeässä roolissa, ja vapaaehtoiset tekevät tärkeää työtä. Sen lisäksi tarvitaan myös tehokkaampaa toimintaa, joka vaatii varojakin. Siksi järjestöt pitäisi huomioida tukieuroja jaettaessa. Varhainen hoitaminen ja ennaltaehkäisy ovat myös huomattavasti edullisempia kuin myöhäisvaiheen sairauksien hoito. Niiden hintalappu on kaikkine vaikutuksineen todella iso.

C-hepatiitin tarttuvuus tuodaan lääkärien ja hoitajien koulutuksessa hyvin esille, ja joillakin paikkakunnilla asia voi olla suhteellisen hyvin viety eteenpäin, toisaalla se on voinut jäädä sivuun.

Sari Tanus vetoaakin toimijoihin, että he nostaisivat asian esille kuntapäättäjille, kun euroja jaetaan perusterveydenhuollossa. Sairauden eliminointiin on mahdollisuus uusilla lääkkeillä, ja se on myös kuntien velvollisuus nimenomaan alkuvaiheessa, ei erikoissairaanhoidossa.

Pitkällä tähtäimellä panostus C-hepatiittiin parantaa turvallisuutta, vähentää inhimillistä kärsimystä sekä tuo säästöjä, sillä sairaus on hoidettavissa.

 

Artikkelin asiantuntija on kansanedustaja Sari Tanus (kd), joka on koulutukseltaan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri.

Sidonnaisuudet: Ei sidonnaisuuksia.

Blogi on osa C-hepatiitin koulutusta asiantuntijoille. Koulutusaineiston on tuottanut Bonnier Business Forum ja se on julkaistu Netlääkäri.Pro-verkkopalvelussa. Gilead on tukenut taloudellisesti koulutuksen tuottamista.

Kuvan lähde: Shutterstock.