Digitalisoitu hoitoprosessi, missä olet?

Terveydenhuollon digitalisoinnille on kova kysyntä, eikä ihme. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole, jos haluamme katkaista terveydenhuollon kustannusten jatkuvan nousun ilman että terveydenhuollon taso romahtaa. Ja huono terveydenhuolto se vasta kallista onkin, ainakin jos haluamme säilyttää nykyisen kaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Tästä huolimatta edistyminen vaikuttaa hitaalta, jos verrataan vauhtiin, jolla digitalisointi on mullistanut muita teollisuudenaloja.

Mistä sitten kiikastaa?

Alan yritysten näkökulmasta ongelmia on monia, esimerkiksi liiketoiminnan kasvattamisen vaikeus pirstaloituneessa markkinassa, kustannuksia ja kehitysaikaa kasvattavat (ja koko ajan tiukentuvat) lainsäädännön vaatimukset, ja muutosta hidastava alan konservatiivisuus. Loppujen lopuksi perusongelma on kuitenkin se, että teknologinen muutos ei riitä, vaan tarvitaan myös kulttuurin muutos.

IT-yritykset ovat tottuneet myymään – ja terveydenhuolto heiltä ostamaan – järjestelmiä. Järjestelmiä ostetaan määrittelemällä niille tekniset vaatimukset ja kilpailuttamalla hankinta. Mutta tällöin valmistaja vastaa vain teknisten vaatimusten toteutumisesta. Ilman todisteita terveysvaikuttavuudesta hoitoprosessin radikaali muuttaminen on liian riskialtista. Siksi päädytään usein digitalisoimaan nykyinen hoitoprosessi lähes sellaisenaan, korvaamalla siitä sellaisia osia digitaalisilla vastineilla, joissa muutos on terveysvaikuttavuuden kannalta riskitön. Tällaisen digitalisoinnin tuloksena tehokkuudessa voidaan saavuttaa vain maltillisia parannuksia ja terveysvaikuttavuus pysyy suurin piirtein samana, joskin digitaalinen seuranta voi parantaa potilaiden sitoutumista hoitoon.

Eteenpäin on kuitenkin päästävä – mutta miten?

Sellaisenaan digitalisoitu hoitoprosessi on silti arvokas askel eteenpäin, koska digitalisointi mahdollistaa prosessin tarkemman seurannan ja mittaamisen. Mittaaminen taas on välttämätöntä prosessin parantamiselle, koska ilman sitä prosessia ei ole mahdollista parantaa niin että muutosten positiivinen vaikutus voitaisiin todistaa.

Radikaalisti parempien tulosten saavuttaminen vaatisi kuitenkin diginatiiveja hoitoprosesseja, joissa potilaan hoito on suunniteltu alusta loppuun digitaalisuuden ehdoilla, ja uusi hoitopolku on tieteellisesti todistettu tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi kuin vanha.

Mitä myydään – ja millä hinnalla?

Lupausta paremmasta on ilmassa. Lääkkeitä on jo kauan hinnoiteltu terveysvaikuttavuuden perusteella, ja nyt tämä sama periaate on leviämässä myös muihin hankintoihin. Tällöin terveydenhuolto ei osta järjestelmää vaan sen tarjoamaa lisäterveyttä tai kustannussäästöjä, ja tämä vaikuttavuus täytyy todistaa tieteellisin tutkimuksin aivan kuten lääkkeilläkin. Tämä on valmistajalle kallista ja aikaa vievää, mutta samalla suuri mahdollisuus, sillä todistettu turvallisuus ja vaikuttavuus mahdollistaa hoitoprosessin radikaalinkin muuttamisen – eli diginatiivit hoitoprosessit.

Ajatellaanpa esimerkiksi potilaiden etämittausta, jossa potilaan tilaa valvotaan potilaan itse kotonaan suorittamilla mittauksilla, joiden tulokset välitetään automaattisesti ammattilaisen tutkittavaksi. Tämä on huomattavasti luotettavampaa ja tehokkaampaa kuin perinteinen malli jossa potilas kirjoittaa mittausten tulokset muistiin ja käy näyttämässä niitä ammattilaiselle. Järjestelmän toimivuutta on helppo mitata, ja ympäristökin säästyy koska potilaan ei tarvitse tehdä ylimääräisiä matkoja.

Tämä ei kuitenkaan vielä muuta hoidon perusasetelmaa – tehdään potilaasta mittauksia jotka ammattilainen arvioi – miksikään. Ammattilaisten työmäärää on mahdotonta vähentää radikaalisti, jos ammattilaisten täytyy edelleen arvioida jokainen mittaustulos itse.

Tuovatko mullistukset hyvää?

Diginatiivissa hoitoprosessissa sen sijaan annettaisiin tekoälyn tehtäväksi käsitellä helpot tapaukset, joissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suoraviivaisesti päätellä potilaan tietojen ja esimerkiksi Käypä hoito -ohjeiden perusteella. Ammattilaisen tehtäväksi jäisi tällöin ainoastaan vaikeiden tapausten käsittely. Lisäksi tekoäly antaisi toimenpidesuosituksia myös näille vaikeille tapauksille. Keräämällä dataa siitä kuinka ammattilaiset käsittelevät vaikeita tapauksia, tekoäly oppisi tekemään yhä parempia suosituksia, sekä arvioimaan kuinka suurella todennäköisyydellä sen suositus on oikea. Suositusten laadun parantuessa yhä suurempi osa tapauksista pystyttäisiin käsittelemään tekoälyn avulla, ja ammattilaisille jäisi enemmän aikaa vaikeiden tapausten yksilölliseen käsittelyyn.

 

Tällaisen järjestelmän turvallisuuden ja tehokkuuden todistaminen vaatii kuitenkin pitkiä ja kalliita tutkimuksia ja uskottavaa kliinistä näyttöä. Eikä senkään jälkeen muutos tapahdu hetkessä, vaan siihen tarvitaan ajatusjohtamista ja menestystarinoita. Potentiaali on valtava, mutta pikavoittoja ei ole luvassa.

Mullistuksille – ja meille ihmisille – on luonteenomaista, että lyhyen aikavälin muutokset yliarvioidaan ja pitkän aikavälin muutokset aliarvioidaan. Terveydenhuollon toiminta tuskin muuttuu radikaalisti lähivuosina, mutta mullistus on tulossa, ja se tuo mukanaan parempaa terveyttä meille kaikille. Tuhannet yritykset kehittävät jo kiivaasti uusia järjestelmiä, ja parhaat niistä kehittyvät ennen pitkää yhdeksi niistä diginatiiveista hoitoprosesseista, jotka vastaavat hoidostasi ensi vuosikymmenellä.

Muutos on alkanut.

Kirjoittaja Oskari Koskimies on digitaalisen terveydenhuollon tietoturvan, tietosuojan ja vaatimustenmukaisuuden asiantuntija. Hän on aiemmin työskennellyt digitaalisen terveydenhuollon parissa suomalaisissa suuryrityksissä ja toimii nyt digitaalisia terapioita kehittävän Orla DTx -kasvuyrityksen tietoturvajohtajana.

Edellinen artikkeliVarsinais-Suomessa suuri huoli sote-valmistelun aikataulusta
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: ikääntyneiden kotihoitoon täydennyskoulutusta Oulussa, Neuvokas -ryhmähoitokotien toiminnasta huomautus