Hajatelmia susirajalta: Miten turvataan terveydenhoito kaikkialle ja kaikille Suomessa?

Suomalaiset ovat terveenä ja sairaana harvassa ja hajallaan niin maantieteellisesti, sosioekonomisesti kuin arvopohjaisestikin. Pienen mutta monimuotoisen kansan terveydenhoitoa ei turvata säädöskokoelmalla, joka antaa oikeutuksen tuottaa terveyspalveluita vain yhdellä tai kahdella pilkuntarkalla mallilla, ja joka edellyttää tuotannosta sellaista raportointia, joka vie enemmän resursseja kuin itse toteutus.

Järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee säädöskokoelmansa. Voisiko lait ja asetukset olla silti ennemmin innovatiivisuutta mahdollistavia kuin rajoittavia ja rankaisevia – myös terveydenhoidossa?

Byrokratian purkutalkoiden perään huudeltiin muutama vuosi sitten niin elinkeinoelämän kuin poliittisten piirien parissa. Nyt sote-lainsäädännön synnytystuskia seuratessa voi todeta, että talkoot ovat vielä pahasti kesken.

Paikallisuutta vaalitaan ja arvostetaan

Suomalaisen Työn liiton tutkimusten mukaan 1,6 miljoonaa suomalaista suosii paikallisia valmistajia aina, kun se on mahdollista. Kuntapäättäjät haluavat nykyistä enemmän laatua, kotimaisuutta ja paikallisuutta. Yritysten hankinnoissa kotimaisuus nousee tärkeimmäksi valintakriteeriksi erityisesti terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä palveluissa. Suomi on pk-yritysten maa. Noin 285 000 yrityksestä mikro- tai pienyrityksiä (alle 50 työntekijää) on 98 prosenttia. Näiden yritysten varassa on pitkälti tuotteiden ja palveluiden kotimaisuus.

Uudet työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin, ja yrittäjyyteen on intoa etenkin nuorilla. Kaikkialle ja kaikille -vaatimus edellyttää toteutuakseen joustavuutta ja ketteryyttä – myös terveysalalla. Sitä on näissä pienissä yrityksissä jo rakenteidensa vuoksi. Elääkseen ja tuottaakseen palvelut sinne, minne dinosaurukset eivät taivu, pienet yritykset tarvitsevat ketterät markkinat ja ihmisen kokoiset päätöksentekijät. Julkisen sektorin hankintayhtiöistä on pikkuhiljaa muodostunut omat dinosauruksensa, jotka ymmärtävät vain omiensa kieltä. Suuri puhuu suurten tasolla suuria, pieni talloutuu jalkoihin.

Enemmistö osaa ja haluaa valita itse

Suomalaiset ovat koulutettu kansa, joka osaa valita itse pankkinsa, autonsa, kodinkoneensa ja elämänkumppaninsa. Elämäntilanteiden ja tarpeiden muuttuessa osaamme vaihtaa vanhasta parempaan. Terveydenhoidossa palveluseteleiden nihkeää lisääntymistä perusteellaan usein sillä, että lääketiede on niin monimutkaista ja vaativaa, ettei ihmiselle itselleen voi antaa valtaa valita.

Miksi pitäisi pakottaa osaava ja kykenevä enemmistö varsin kalliiksi käyneen terveydenhuoltojärjestelmän syövereihin, jonka toisesta päästä tulee ulos kenties hyvin hoidettu, mutta ei välttämättä kokemukseensa tyytyväinen potilasasiakas?

Ihminen on ihmisen kokoinen päätöksentekijä sille pienelle yritykselle, joka kykenisi tuottamaan palvelut ketterästi oman elinympäristönsä ja asiakaskuntansa asiantuntijana niin suurkaupungin lähiössä kuin korpitaipaleiden takamaillakin. Tämä edellyttää, että rima yrittäjyydelle asetetaan kohtuulliselle tasolle: Ei raskaita tietojärjestelmiä, vaan kevyitä mobiileja käyttäjä- ja tuottajaystävällisiä ratkaisuja. Ei byrokraattista raportointia, vaan raportointia, johon valvova viranomainen ennättää perehtyä ja sen pohjalta ohjeistaa tarvittaessa toiminnan kehittämisessä.

Yksisilmäisyydestä monimuotoisiin palvelumalleihin

Nuori tai vanha, kaupunkilainen tai maalainen, liikunnallinen tai liikkumaton. Mieltä askarruttava kysymys, terveyttä edistävä asia, pikkuisen jo arkea haittaava vaiva, sattuu ja kovasti sattuukin -sairaus. Erilaisuuksien lukemattomat yhdistelmät luovat erilaisten tarpeiden ja tahtotilojen markkinat.

Joku arvostaa nopeaa vastausta, toinen henkilökohtaista kohtaamista. Jonkun mielestä on hyvä, että joku toinen päättää hänen puolestaan, toinen arvostaa palveluntuottajan kykyä vastata hänen yksilölähtöiseen toimintatapaansa. Ei ole yhtä eikä kahta oikeaa vastausta, jotka tyydyttäisivät kaikkien tarpeet. Se, mille on kysyntää, kehittyy ja vahvistuu, ellei ylimitoitetuilla vaateilla ja sanktioilla estetä kehitystä.

Yrityksissä rakenteita ei ole vara pitää yllä rakenteiden vuoksi ja vain siksi, että näin on aina ollut. Jos terveydenhoidossa on edelleen aito unelma tarjota terveyttä tulevaisuudessa kaikkialle ja kaikille Suomessa, on pikaisesti siirryttävä oman aseman turvaamisesta kaverin idean arvostamiseen, pelottelusta mahdollistamiseen ja yksisilmäisyydestä monimuotoisten palvelumallien ja palveluntuottajien rakastamiseen. Toisinaan parempi idea syntyy julkisin varoin, joskus yksityisin.

Tiina Tolvanen, varapuheenjohtaja, LPY

Kirjoittaja on elämästä ja palveluliiketoiminnoista innostunut S-ryhmäläinen toimialajohtaja ja PK Terveyden toimitusjohtaja.