Huumeriippuvuuden avohoidossa on käynnistynyt uusi aikakausi

Julkisuudessa puhutaan paljon USA:n opioidikriisistä ja spekuloidaan Suomen riskistä ajautua vastaavaan tilanteeseen. Riskin tiedostaminen on jo hyvää varautumista.

Toinen varautumisen keino on huolehtia siitä, että nyt opioidiriippuvaiset Suomessa saisivat tarvitsemaansa vaikuttavaa hoitoa, jolloin lääkkeiden ja huumeiden kysyntä kadulla vähenisi, kirjoittaa päihdepalveluiden ylilääkäri Outi Kuikanmäki.

Korvaushoito on opioidiriippuvuuteen ainoa tutkitusti tehokas hoitomuoto, kun tavoitteena on hoidossa pysyminen ja laittomien opioidien käytön väheneminen. Suomen Käypä hoito -suositusten mukaan kaikille opioideista riippuvaisille tulisi tehdä opioidikorvaushoitoarvio. Tällä hetkellä Suomessa opioidiriippuvaisista on korvaushoidossa vain arviolta noin 20 – 25 %.

Pois vastakkainasettelusta

Suomessa huumehoitokeskustelua ajoittain leimaa vastakkainasettelu korvaushoidon ja psykososiaalisten hoitomuotojen välillä. Kyseessä ei kuitenkaan pitäisi olla joko tai -keskustelu, vaan sekä että -keskustelu.

Korvaushoitoon sisältyy olennaisena osana psykososiaalinen hoito ja kuntoutus, koska lääke ei kuntoutua ketään huumeriippuvuudesta, vaan lääkehoito stabiloi riippuvuuden aiheuttamia neurokemiallisia muutoksia, ja mahdollistaa kuntoutumistyöskentelyn. Toisaalta pelkkä psykososiaalinen hoito harvoin riittää ainoaksi hoidoksi pitkälle edenneessä opioidiriippuvuudessa. Erilaisia interventioita ja rakentavaa keskustelua hyvistä hoitopoluista tarvitaan, sillä huumehoidossa jokainen tapaus on yksilöllinen ja erilaisille hoitomuodoille on oma paikkansa.

Niin kuin kroonisissa sairauksissa yleensä, myös huumehoidossa hoidon tavoitteena on sellaisen hoidon ja elämäntavan löytyminen, jossa ihminen pystyy mahdollisimman normaaliin elämään sairauden kanssa. Kuntoutumisen tavoitteena on saavuttaa oireeton tila, päihteettömyys, loppuiäksi tai mahdollisimman pitkäksi aikaa.  Vaikeassa riippuvuudessa tavoitteena voi olla vähäoireinen tila ja oireiden kanssa pärjääminen. Hoitotulokset vaihtelevat yksilöittäin sairauden vaikeusasteen ja hoitoon sitoutumisen mukaan.

Päihderiippuvuuden hoito on usein haastavaa, koska riippuvuus itsessään vähentää kykyä tehdä järkeviä valintoja ja toimia systemaattisesti. Vaikeissa elämäntilanteissa vanha ongelmien ratkaisukeino, päihteiden käyttö, tarjoutuu helpoksi ja nopeaksi ratkaisuksi ja hoidossa palataan usein takaisin lähtöpisteeseen. Olennaista on hoidon pitkäkestoisuus, yksilöllisyys ja tilanteen mukainen joustavuus.

Tavoitteena hoidossa pysyminen

Suomessa esimerkiksi Tampereella on juuri hoidossa pysyminen otettu yhdeksi keskeiseksi huumehoidon tavoitteeksi paitsi korvaushoidossa olevilla, myös muiden huumeiden käyttäjien hoitopalvelussa. Vielä pari vuotta sitten kaupungissa oli käytössä malli, jossa korvaushoitoon pääsyn kriteerit olivat melko tiukat ja huumeisiin retkahtaminen katkaisi usein hoitosuhteen. Huumeriippuvaisten hoito päätettiin laittaa kokonaan uusiksi. Nykyään huumeriippuvaisille tuottavat palveluja yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy ja A-klinikka Oy.  Uutta Kukaan ei putoa -mallissa on, että hoitoon pääsyyn kynnys pyritään pitämään matalana ja asiakkaat pyritään pitämään avun piirissä.

Uuden mallin tulokset ovat lupaavia. Tampereen kaupungin lukujen mukaan noin 70 prosenttia hoitoa hakeneista on pysynyt hoidon piirissä. Tämä on kehitystä parempaan suuntaan. Myös asiakkaat ovat kokeneet mallin mielekkääksi ja esimerkiksi päihdepalveluyksikkö Breikin asiakkaat ovat tyytyväisiä palveluun: 87 % kertoo palvelun auttaneen heitä elämässä eteenpäin ja lähes 80 % kokee tulevansa kohdatuksi palveluissa. Yli 60 % asiakkaista suosittelisi palvelua erittäin todennäköisesti toisille vastaavassa tilanteessa oleville.

Lääkehoidon rinnalla Breikissä toimii aktiivinen asiakkaiden yhteisö, tarjoaa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa – omien voimavarojen mukaan. Asiakkaat tuntevat toisensa nimeltä ja ottavat osaa muun muassa yhteisökokouksiin, joissa suunnitellaan tulevaa ja päätetään kaikkia koskevista asioista. Hoitosuunnitelma on yksilöllinen ja asiakas on aktiivisessa roolissa suunnitelmaa laadittaessa. Tärkeänä osana hoitoa on asiakkaan oma toimijuus, joka vahvistuu vastuun ja onnistumisten kautta. Parhaimmillaan toipumisprosessi käynnistyy hoitoyhteisön arjessa ja laajenee ihmisen omaan elinympäristöön.

Huumeriippuvuuden avohoidossa on käynnistynyt uusi aikakausi. Sen keskiössä on asiakas.

Kirjoittaja Outi Kuikanmäki on päihdepalveluiden ylilääkäri Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:ssa.