Hyvinvointialueiden rahoituksessa on miljardin vaje, arvioi VALOR

VALOR Partners Oy on verrannut valtiovarainministeriön rahoitusennustetta omaan 2020-luvun kustannusennusteeseen. Se on arvioinut, että hyvinvointialueiden rahoituksessa on noin miljardin vaje pitkällä aikavälillä.

– Pitkän aikavälin ennusteeseen liittyy toki epävarmuustekijöitä. Isossa kuvassa valtion rahoitusennuste on maltillinen. Kustannuksiin vaikuttaa myös sota Ukrainassa ja erittäin haastava työmarkkinatilanne, joka voi johtaa isoon kustannustason nousuun, sanoo VALOR-konsultti Samuli Voltti Hoiva ja Terveydelle.

VALORin ennuste rahoituksesta perustuu ikääntyneiden palvelutarpeen kasvuun ja ennustetta laatiessa on tarkasteltu sote-palveluiden käyttöä ikäryhmittäin. Siihen on otettu mukaan oletuksia inflaation aiheuttamista kustannusten korotuksista. Inflaation ja palkkojen nousun vuoksi soteen joudutaan ohjaamaan enemmän rahaa.

– Ikääntyneiden asumispalveluissa on liian vähän rahaa ja liian vähän työntekijöitä. Lisäksi rahoituksen pommina on työvoiman kustannusten kasvu, sanoo VALOR-osakas Jussi Ailisto.

Liikkeenjohdon konsultointiin erikoistunut VALOR on haastatellut juuri ilmestyneeseen hyvinvointialueraporttiinsa hyvinvointialueiden johtoa keväällä 2022. Haastatteluissa huolenaiheeksi nousi rahoituksen epävarmuus.

Palvelutarvekerroin määrittää yli 80 prosenttia jaettavasta rahoituksesta

Palvelutarpeen vuosittaista muutosta mallinnetaan sosiaalimenojen analyysimallilla (some-mallilla). Se koostuu kahdesta komponentista: alueen väestöennusteesta ja sote-palveluiden euromääräisestä käytöstä ikäryhmittäin ja sukupuolittain.

Vuosittaisen tarkastuksen jälkeen rahoitus jaetaan alueille pääasiassa palvelutarvekertoimen perusteella.

– Se määrittää 81,45 prosenttia jaettavasta rahoituksesta, joten nopeimmin ikääntyvät alueet todennäköisesti saavat suurimman osan rahoituksesta, sanoo Voltti.

17,55 prosenttia rahoituksesta jaetaan kapitaatiopohjaisilla määräytymistekijöillä. Niitä ovat asukasperusteisuus, vieraskielisyys, kaksikielisyys, asukastiheys, saaristoisuus, saamenkielisyys ja mahdollinen yliopistosairaalalisä. Vuonna 2026 otetaan käyttöön HYTE-kannustin, jonka tarkoituksena on kannustaa hyvinvointialueita huolehtimaan ennaltaehkäisevästä työstä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Samuli Voltti pitää hyvänä asiana sitä, että rahoitusta jaetaan palvelutarpeen perusteella.

– Näin verovaroja voidaan kohdentaa niille alueille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Rahan jakamista varten on rakennettu paras mahdollinen rahoitusmalli, jossa tarvetta tarkastellaan terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja vanhustenhuollon palveluiden käytön kautta regressiomalleilla, hän sanoo.

Regressiokerroin kertoo tarvetekijän tuoman keskimääräisen lisäkustannuksen per asukas. Jos esimerkiksi diabeteksen regressiokerroin saa arvon 5000, se tarkoittaa, että yhden diabeetikon tuoma lisäkustannus terveydenhuoltoon on ollut keskimäärin 5000 euroa.

VALORin tarkastelussa kalleimmat terveydelliset tarvetekijät terveydenhuollossa ovat syöpä, munuaisten vajaatoiminta ja opioidiriippuvuus. Sosiaalihuollossa huomattavasti kallein on älyllinen kehitysvammaisuus, vanhustenhuollossa puolestaan muistisairaudet ja Alzheimer.

Alue menettää rahaa, jos kirjaamisessa on puutteita

Samuli Voltin mukaan laskentamallissa on olennaista, että palveluiden tarve on arvioitu oikein hyvinvointialueilla. Alueiden tuleekin huolehtia hyvistä kirjauskäytännöistä, jotta sairauksien vallitsevuus pystytään laskemaan oikein.

– Kun rahoitusta jaetaan tilastomalleilla, suurin osa euroista jaetaan eri sairauksien vallitsevuuden myötä. Se, miten vallitsevuutta lasketaan, riippuu siitä, miten sairauksia kirjataan potilastietojärjestelmiin. On kuntia, joissa kirjauskäytänteet eivät ole hyvät ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että nämä alueet menettävät tulevaisuudessa rahaa. Siksi kirjauskäytännöt pitäisi kaikkialla saada kuntoon, että tietomme paranee ja laskelmat ovat oikein, Voltti toteaa.

Palvelutarvekertoimista on Voltin mielestä syytä huomioida se, että niiden taustalla olevien mallien kustannuskertoimet ovat samat koko maassa, eikä korkeampaa hintatasoa ja esimerkiksi suuria kiinteistökustannuksia pääkaupunkiseudulla ole huomioitu.

– Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi syövän sairastamisen oletetaan maksavan saman verran Lapissa ja Helsingissä tai kehitysvammaisen palveluista huolehtiminen maksaa saman verran eri alueilla.

Rahoitusmalli ohjaa nollasummapeliin, koska alueet kilpailevat rahoituksesta. VALORissa on tehty mallinnus alueiden rahoituksen muutoksista. Arvion mukaan rahoitus kohenee Keski-Uusimaan, Kanta-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Kainuun ja Lapin hyvinvointialueilla, koska palveluita tarvitaan suhteellisesti enemmän. Rahoitus vähenee Helsingissä, Vantaa-Keravalla, Länsi-Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla.

– Kyse ei ole siitä, etteikö näillä alueilla palvelutarve nousisi, mutta se ei nouse yhtä nopeasti kuin ensiksi mainituilla alueilla, Voltti sanoo.

”Arvio palvelutarpeen kasvusta on matala”

THL on arvioinut, että palvelutarpeen kasvu olisi hieman yli prosentin vuodessa.

– Koska sote-kustannukset ovat kasvaneet matalan inflaation aikana, tuntuu tämä arvio matalalta ikääntymisen kiihtyessä 2020-luvulla, Voltti sanoo.

VALORin raportin mukaan jokaisena ennustejakson vuonna ylivoimaisesti merkittävin kasvun ajuri on ikääntyneiden hoivapalvelujen tarpeen kasvu, joka selittää noin puolet vuosittaisesta muutoksesta. Naisten tarve hoivapalveluille on suurempi kuin miesten.

Somaattisen erikoissairaanhoidon tarpeen kasvu selittää vuosittaisista muutoksista vähän alle 30 prosenttia ja kolmanneksi suurin muutosta selittävä tekijä on perusterveydenhuollon vuodeosaston tarpeen kasvu, joka kattaa noin 15 prosenttia muutoksesta.

Rahoitusmallia on mahdollista kehittää

Jussi Ailiston mukaan rahoitusmalli ei anna tarpeeksi kannustimia optimoida rahan käyttöä ja tuottavuuden parantamista.

– Se on keskeinen ongelma. Tämä liittyy siihen, että jos ja kun joltakin hyvinvointialueelta loppuu rahat kesken, käytännössä valtio tulee pelastamaan sen. Aitoa takalautaa rahankäytölle ei siis ole, Ailisto kuvaa.

Rahoitusmallin sisältämän HYTE-kertoimen vaikutus on melko pieni, vain prosentin verran. Voltti pitää kuitenkin hyvänä asiana sitä, että se on tuotu mukaan rahoitusmalliin.

– Alueet lähtevät kehittämään sellaista, jolla on aidosti vaikutusta terveyshyötyyn. Jos HYTE-kannustin nähdään hyväksi ja kustannusvaikuttavaksi alueilla, voidaan sitä kehittää tai sen osuutta lisätä.

Ailiston ja Voltin mielestä rahoitusmallia voisi kehittää käytännönläheisemmäksi ja ottaa esimerkiksi alueiden investointitarpeet paremmin huomioon.

– Rahoitusmallin toimivuus testataan, kun hyvinvointialueet aloittavat. Nähdään, onko alueita, jotka joutuvat arviointimenettelyyn. Se ei välttämättä kerro, että malli ei toimi mutta siinä tapauksessa nähdään, että myönnetty raha ei ole ollut kaikilla alueilla riittävä, Voltti sanoo.

Lähde: VALOR-raportti. Katsaus hyvinvointialueiden tilanteeseen 2022.

kuva: VALOR-raportti

Edellinen artikkeliLPY:n selvitys: Julkisen sektorin hankinnat yrityksiltä ovat vähäisiä, vain 7% perusterveydenhuollossa
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: Samuli Saarni ehdottaa psykoterapian ja psykososiaalisten hoitojen kansallista osaamiskeskusta