Keva ei saa olla muutosten este

Kunnallisalan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt tekivät pari viikkoa sitten yhteisen kannanoton, jossa ne vaativat kuntien aseman turvaamista sote-palveluiden tuottajina. Kannanoton viimeisessä kappaleessa on mielenkiintoinen yksityiskohta, jossa vaaditaan, että ”henkilöstöön on jatkossakin sovellettava vakaita kunta-alan työ- ja virkaehtosopimuksia sekä kunta-alan eläkejärjestelmää”.

Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo kertoi haastattelussamme, ettei Tehyllä ole valittamista yksityisen puolen työehtosopimusten toimimisen suhteen. Sen sijaan hän sanoi Kevan tulevaisuuden huolestuttavan kunnallisalaa. Kevan piirissä olevien työntekijöiden määrän pitäisi Vesivalon mielestä pysyä vähintäänkin ennallaan, että järjestelmä säilyttää vakautensa.
Tämä on mielenkiintoinen arvio, eikä se ole kuntapäättäjille vieras. Eihän oikeasti voi olla niin, että tärkeät yhteiskunnalliset muutokset jäävät eläkejärjestelmän vangiksi? Jos keskustelu ottaa tämän juonen, niin silloin huomion pitäisi suuntautua eläkejärjestelmään.
Etlan runsas vuosi sitten julkaisemassa raportissa todettiin, että kunnat voisivat seuraavan 20 vuoden aikana ulkoistaa yli 100 000 työpaikkaa lisää ilman, että kunnallisen eläkejärjestelmän maksupohja pienenee suhteessa yksityisalojen eläkejärjestelmän maksupohjaan. Sen mukaan ei ole erityisiä syitä odottaa, että henkilöiden siirtymät järjestelmien välillä aiheuttaisivat merkittäviä ongelmia eläkkeiden rahoitukseen.
Etla päätyi kuitenkin suosittamaan, että eläkejärjestelmien kannattaisi silti sopia, miten vakuutettujen tuleviin määriin liittyvä rahoitusriski jaetaan.
Kuntasektori on pitkään kasvanut työnantajana, ja ennusteet viittaavat sen kahmivan yhä suuremman osan pienenevästä työvoimasta. Jos siis eläkejärjestelmistä ollaan huolissaan, niin eikö huolen pitäisi suuntautua pikemminkin yksityiseen kuin julkiseen puoleen.
Suomessa on lähivuosina pakko tehdä paljon rakenteellisia muutoksia, jotta yksityisen puolen työvoiman tarve saadaan tyydytettyä. Jotta eläkejärjestelmästä ei tulisi näiden välttämättömien uudistusten pysäyttäjää, niin olisiko kaikkein selvintä muuttaa järjestelmää sellaiseksi, että kaikki eläkeyhtiöt kilpailisivat asiakkaista samalla viivalla.

Kunnallisalan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt tekivät pari viikkoa sitten yhteisen kannanoton, jossa ne vaativat kuntien aseman turvaamista sote-palveluiden tuottajina. Kannanoton viimeisessä kappaleessa on mielenkiintoinen yksityiskohta, jossa vaaditaan, että ”henkilöstöön on jatkossakin sovellettava vakaita kunta-alan työ- ja virkaehtosopimuksia sekä kunta-alan eläkejärjestelmää”.

Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo kertoi haastattelussamme, ettei Tehyllä ole valittamista yksityisen puolen työehtosopimusten toimimisen suhteen. Sen sijaan hän sanoi Kevan tulevaisuuden huolestuttavan kunnallisalaa. Kevan piirissä olevien työntekijöiden määrän pitäisi Vesivalon mielestä pysyä vähintäänkin ennallaan, että järjestelmä säilyttää vakautensa.

Tämä on mielenkiintoinen arvio, eikä se ole kuntapäättäjille vieras. Eihän oikeasti voi olla niin, että tärkeät yhteiskunnalliset muutokset jäävät eläkejärjestelmän vangiksi? Jos keskustelu ottaa tämän juonen, niin silloin huomion pitäisi suuntautua eläkejärjestelmään.

Etlan runsas vuosi sitten julkaisemassa raportissa todettiin, että kunnat voisivat seuraavan 20 vuoden aikana ulkoistaa yli 100 000 työpaikkaa lisää ilman, että kunnallisen eläkejärjestelmän maksupohja pienenee suhteessa yksityisalojen eläkejärjestelmän maksupohjaan. Sen mukaan ei ole erityisiä syitä odottaa, että henkilöiden siirtymät järjestelmien välillä aiheuttaisivat merkittäviä ongelmia eläkkeiden rahoitukseen. Etla päätyi kuitenkin suosittamaan, että eläkejärjestelmien kannattaisi silti sopia, miten vakuutettujen tuleviin määriin liittyvä rahoitusriski jaetaan.

Kuntasektori on pitkään kasvanut työnantajana, ja ennusteet viittaavat sen kahmivan yhä suuremman osan pienenevästä työvoimasta. Jos siis eläkejärjestelmistä ollaan huolissaan, niin eikö huolen pitäisi suuntautua pikemminkin yksityiseen kuin julkiseen puoleen.
Suomessa on lähivuosina pakko tehdä paljon rakenteellisia muutoksia, jotta yksityisen puolen työvoiman tarve saadaan tyydytettyä. Jotta eläkejärjestelmästä ei tulisi näiden välttämättömien uudistusten pysäyttäjää, niin olisiko kaikkein selvintä muuttaa järjestelmää sellaiseksi, että kaikki eläkeyhtiöt kilpailisivat asiakkaista samalla viivalla.