Lisäraha ei paranna suoraan laatua

Terveydenhuollon laatu ja palveluihin käytettävä rahamäärä eivät kulje käsi kädessä. Myöskään monituottajamalli ja tuottajien välinen kilpailu eivät suoraan paranna laatua. Tästä on saatu useita viitteitä viime päivinä. Suomen uuden sote-järjestelmän tueksi ei ole vielä löytynyt Sampoa, joka palvelut jatkossa rahoittaa. Siksi valinnanvapautta rakennettaessa mittarit rahoitusta ja hoidon tuloksia varten pitää virittää huolella.

Joulukuussa ilmestynyt Ruotsin perusterveydenhuollon markkinoita kuvaava raportti kertoo, että valinnanvapaus on helpottanut palveluihin pääsyä erityisesti suurissa kaupungeissa. Suoria laatuparannuksia oli raportin mukaan vaikea nähdä.

Suomi pärjäsi erittäin hyvin myös Euro Health Consumer Indexin vertailussa sijoittuen kahdeksanneksi. Maavertailuraportti kertoo niin ikään Ruotsin tilanteesta. Naapurimaassa käytetään yli 1 000 dollaria enemmän rahaa per asukas terveydenhuoltoon, mutta varsinkin jonot ovat pitkiä.

Myös Yhdysvalloissa (jonka järjestelmä on toki täysin erilainen kuin Suomessa ja Ruotsissa) terveydenhuollon menot ovat kasvaneet, mutta esimerkiksi eliniän odote ei ole kasvanut lisärahoista huolimatta. Yhdysvalloissa elinikä määräytyy vahvasti myös yhteiskuntaluokan mukaan, ja Obamacaren kuoppaamisen jälkeen kehityksen voi odottaa vain kärjistyvän.

Suomen terveydenhuollossa näyttäisi olevan tällä hetkellä hyvä tilanne Euro Health Consumer Indexin mukaan. Tutkimus ei suhteuta terveydenhuollon menoja maiden yleiseen taloustilanteeseen, joka Suomen tapauksessa on kuralla. Jotta Suomi pitää hyvän sijoituksensa Euroopan laajuisessa tutkimuksessa myös tulevina vuosina, sote-uudistus pitää tehdä taiten. Ruotsissa menot ovat kasvaneet, mutta laatu ei ole parantanut. Tämä ei välttämättä ole valinnanvapauden ja monituottajamallin syytä, mutta väärin rakennettuna valinnanvapausmalli syöksee uudistuksella tavoiteltavan vajaan kolmen miljardin säästötavoitteen romukoppaan.