Mitä on vaikuttavuus vammaispalveluissa – ja miten sitä mitataan?

Palvelu on ollut vaikuttavaa, kun sitä saanut ihminen on tyytyväinen ja voi hyvin. Tämä lienee pätevä oletus minkä tahansa palvelun kohdalla. Palvelun tuottaminen asiakasta kuunnellen takaa parhaan vaikuttavuuden. Avaan kirjoituksessani palvelun vaikuttavuutta kehitysvammaisen lapsen ja hänen perheensä näkövinkkelistä.

Vaikuttavuus näkyy asiakasmuutoksena

Sosiaali- ja terveyspalvelun vaikuttavuus konkretisoituu, kun se saa aikaan hyvinvointia tai tuottaa yhteiskunnallista hyötyä. Vaikuttavuus syntyy oikein valituilla palveluilla, niiden tuottamisen oikealla resursoinnilla ja asiakkaan kokemuksena siitä, että hän on saanut tarvitsemaansa laadukasta ja oikea-aikaista palvelua.

Tarkastellaanpa vaikuttavuutta erityislapsen ja hänen perheensä kautta. Vaikuttavuus ilmenee lapsen tilanteessa tapahtuvina muutoksina, laillisuuden toteutumisena sekä lapsen ja perheen subjektiivisina kokemuksina. Erityislapsen lyhytaikaisen hoidon tavoitteena on ennaltaehkäisy ja tällöin vaikuttavuus näkyy erityisesti perheen ja vanhempien jaksamisessa. Lastensuojelun tavoitteena puolestaan on edistää lapsen kasvua ja kehitystä, jossa vaikuttavuuden mittarina ovat lapsessa tai lapsen elämässä tapahtuvat lyhyen ja pitkän aikavälin muutokset. Vammaispalveluissa yksi laadun ja vaikuttavuuden mittari on myös palvelun oikea-aikaisuus. Tällöin vaikuttavuus syntyy siinä, että asiakas tunnetaan ja hänen tilanteeseen osataan puuttua ennen kuin tilanne kriisiytyy.

Pitkäaikaisissa palveluissa on oleellista, että esimerkiksi hoito- tai kasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä perheen kanssa. Kun tavoitteet sovitaan yhdessä, niin voidaan myös yhdessä arvioida palvelujen toteutuminen ja vaikuttavuus. Erityislasten ja heidän perheidensä palvelujen toteuttamisessa yhdistyvät monen ammattilaisen voimat. Riskinä pitääkin tunnistaa, että palvelujen hajanaisuus voi heikentää parasta vaikuttavuutta. Puutteita voi olla esimerkiksi tiedon kulkemisessa eri ammattilaisten välillä tai lapsen ja perheen mielipiteiden selvittämisessä, kuulemisessa ja kohtaamisessa.

Oikea vaikuttavuus on yksilöllistä, ei yleistä

Riittävän kattavaa keskustelua vaikuttavuudesta tulisi käydä laajemminkin sote-uudistuksen yhteydessä. Erityisesti sosiaalipuolen palvelujen vaikuttavuuskeskustelu on ollut vähäistä. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on mitata järjestelmien toimivuutta ja kustannusvaikutuksia. Usein kuitenkin erityisryhmien osalta todellinen vaikuttavuus on todennettavissa yksilötasolla – erityislapsessa, hänen vanhemmissaan tai kehitysvammaisen lapsen arjessa, sillä palvelujen tarpeet ovat yksilöllisiä.

Vaikuttavuuden mittaamisessa nousee esille ainakin kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin, ovatko ennalta sovitut tavoitteet toteutuneet. Ja toisaalta, ovatko saavutetut asiat toteutuneet alun perin suunnitelluilla toimenpiteillä. Vaikuttavuus edellyttää siten myös säännöllistä interventiota.

Mitattavia tuloksia yhteistyöllä

Palvelujen suunnittelu edellyttää jo esimerkiksi vammaispalvelulain mukaan, että palvelut tuotetaan asiakasta kuunnellen. Myös palvelujen vaikuttavuuden mittaamisessa on asiakastyytyväisyys ensisijainen mittari. Erityislapsen tuki- ja palveluverkosto on tavallisesti laaja. Vaikuttavuuden todentaminen edellyttää perheen ja lapsen verkostossa olevien eri sektoreiden, ammattiryhmien ja toimijoiden sujuvaa yhteistyötä.

Valinnanvapauden lisääntyessä on varmistettava, että asiakasta tuetaan olemaan osallisena hänen oman palvelunsa suunnittelussa ja hankinnassa. Tämä edellyttää asiakkaan, kunnan ja palveluntuottajan välistä kumppanuutta. Yhteistyö mahdollistaa myös tehtyjen toimenpiteiden ja vaikuttavauuden arvioinnin – sekä ennen kaikkea yksilön hyvinvoinnin.

Kirjoittaja Jaana Laaksonen toimii Rinnekoti-Säätiössä asiakkuusjohtajana.