Näin suomalaiset toimivat – miksi terveydenhuoltojärjestelmämme ei sitä ymmärrä?

Näkeminen ja silmäterveys NÄE teetti Taloustutkimuksella jo 20 vuoden aikana vakiintuneen ”Silmälasien käyttö ja näöntutkimus Suomessa” -tutkimuskierroksen. Tutkimuksen tulokset kuvaavat painotettuna 15–79-vuotiaan väestön silmäterveydenhuollon tuotteiden- ja peruspalvelujen käyttöä.

Tutkimuksen mukaan lähes seitsemän kymmenestä suomalaisesta hakee mihin tahansa silmiin- tai näkemiseen liittyvään vaivaan apua optikkoliikkeestä. Kaksi kymmenestä suuntaa ongelmatilanteessa lääkärikeskuksiin ja vain vähemmän kuin kaksi kymmenestä sinne, mihin nytkin sote-uudistuksen toimeenpanon kynnyksellä koko virka- ja poliittisen valmistelun koneiston katse on parhaillaan kohdistunut: sote-keskuksiin. Silti pääosin koneistomme mielestä on edelleen perusteltua miettiä, miten tuolle reilulle kymmenykselle silmäterveyspalveluita tarvitsevalla voitaisiin tarjota sote-keskuksesta vaikkapa myös julkisen puolen silmätautien erikoislääkärin konsultaatiopalveluja.

Ilman sarvia ja hampaita – eikö uudistuksen tavoitteista käsin tulisi nyt miettiä, miten kaikille suomalaisille turvataan yhdenvertaiset, saavutettavat silmäterveyspalvelut? Ja eikö silloin kannattaisi keskittää kaikki miettiminen sinne, missä suuri massa jo valmiiksi asioi? Oikea pohdinnan paikka mielestäni olisikin, miten tuo valmiiksi suomalaiset huipputyytyväisinä pitävä optikkoliikkeiden palveluverkko saataisiin tuottamaan hyvää silmäterveyttä mahdollisimman monelle mahdollisimman pienellä verorasituksella.

Suomalaisten silmäterveydenhuollon järjestelmä ei nimittäin ole eurooppalaisittain katsottuna ollenkaan kunnossa. Meillä on väestöön suhteutettuina runsaista silmätautien erikoislääkäri- ja optometristiresursseista huolimatta yksi koko OECD-alueen pisimmistä hoitoonpääsyn viiveistä vaikkapa niinkin harmittoman, mutta arkea häiritsevän vaivan, kuin kaihin kohdalla. Liian pitkien hoitojonojen aiheuttamista jopa peruuntumattomista vahingoista kansalaisille ei meillä puhu kukaan. Syytä olisi.

Hyvääkin tietysti tapahtuu – edelleenkin vain lähinnä erikoistason palveluissa. Esimerkiksi diabeettisten silmäsairauksien aiheuttama näkövammaisuus on saatu käännettyä meillä laskuun ja silmäklinikoiden käyttöön on tulossa professori Anja Tuulosen kehittämä uusi hoidon arkikustannusvaikuttavuuden arviointityökalu. Mutta, mutta: sote-uudistuksen tavoite on vahvistaa perustasoa.

Meillä on kaikki välineet tehdä Suomesta silmäterveydenhuollon mallimaa. Puuttuu vain yhteinen, sektori- ja professiorajat ylittävä tekeminen. Hyviä uusia avauksia on. Mallia voi ottaa vaikka Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen koululaisten silmäterveydenhuollon palvelusetelistä. Se on hyvä alku ja monistettavissa moneen.

Kirjoittaja Panu Tast toimii Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtajana.

Edellinen artikkeliToiminta alkanut valtaosassa hyvinvointialueita suunnitellusti – pieniä häiriöitä on havaittu
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: Keusoten Helinä Pertun mukaan seuraava tehtävä on määritellä, mitkä palvelut tuotetaan lähipalveluina