Jotta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa päästään sille asetettuihin tavoitteisiin, ja jotta ihmiset saadaan hoidettua, on osaoptimointia vähennettävä, Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Petri Virolainen toteaa Hoiva&Terveydelle.
Virolaisen mukaan sote-sektorilla kaikilla on sama tavoite ja halutaan samaa asiaa, mutta keinot päästä tavoitteeseen ovat erilaiset, mikä johtaa osaoptimointiin. Osaoptimointi maksimoi hyödyn tietyllä osa-alueella kokonaisuuden kustannuksella.
Kun tekemisessä korostetaan vain tiettyä osa-aluetta, on vaikea nähdä mitä kokonaisuudessa tulisi priorisoida. Virolainen on sanonut, että Päijät-Hämeessä tullaan karsimaan palveluja, sillä resurssit ja hoitohenkilöstä ei riitä kaiken tekemiseen.
– On paljon hyviä palveluja ja paljon hyviä ajatuksia. Mutta jotta päästään asiassa eteenpäin, niin täytyy pystyä hahmottamaan, minkä hyvän me säilytämme, Virolainen sanoo.
Virolainen oli Suuressa sote-seminaarissa keskiviikkona 25. tammikuuta pitämässä puheenvuoron.
Priorisointi on vastuullisuutta
Virolainen ei halua nähdä sitä, että jokin palvelu lopetettaisiin kokonaan vain priorisoinnin takia. Sen sijaan sote-sektorilla on paljon sellaista toimintaa, joka ei tuota hirveän paljon hyvää yhteiskunnalle tai yksilöille, ja tähän on Virolaisen mukaan uskallettava puuttua.
Lisäksi osaoptimoinnin vuoksi resursseja voi puuttua jostain, johon sitä nyt kipeäasti tarvitaan.
– Meillä on aika paljon edelleen kuntakohtaisia eroja palveluprofiileissa ja mihin käytetään rahaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jossain kunnassa omaishoitajille maksettava korvaus voi olla enemmän kuin koko maassa keskimäärin maksetaan. Samaan aikaan samassa kunnassa nuorten mielenterveyspalveluihin käytetään vähemmän rahaa kuin koko maassa keskimäärin.
– Näitä asioita ei kuulu vertailla liikaa toisiinsa, mutta hyvinvointialueilla sote-taloudenpito yhtenäistyy, mikä tarkoittaa sitä, että joissain palveluissa resursseja voi siirtyä toisiin palveluihin, Virolainen sanoo.
Virolainen myös huomauttaa, että on vastuullisuutta pohtia sitä, tarvitaanko taloudellista ja henkilöstöresursseja ennemmin jonkun toisen kohdalla kuin minne resurssit on nyt suunnattu.
– Lääkärinä tiedän, että oman potilaan ja asiakkaan lääkitys ja kuntoutus on aina prioriteetti. Jos se on kuitenkin pois henkilöltä, joka tarvitsee sitä enemmän, niin silloin ei tehdä oikeita asioita, Virolainen sanoo.
Hyvinvointialueilla tehdään jo paljon töitä terveyden edistämisen näkökulmasta. Virolainen haluaisi, että tähän satsattaisiin yhä enemmän.
