Suomen perusterveydenhuoltoon on luvattu lisää resursseja monelta taholta. Tarve on ilmeinen, mutta miten perusterveydenhuoltoa tulisi vahvistaa, jotta se hyödyttäisi parhaiten hyvinvointialueiden asukkaita?
Terveystalossa on jo lähes kahden vuosikymmenen edestä kokemusta sote-palveluiden tuottamisesta. Olemme vastanneet yhteensä 27 eri kokoisesta sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudesta yli 30 paikkakunnalla. Näitä voisi kutsua mini-sote-uudistuksiksi. Kokemukseemme perustuen voimme todeta, että perusterveydenhuollossa tulee olla riittävä tarjonta ja potilaslähtöinen toimintatapa.
Hyvä hoidon saatavuus on perusta kaikelle hoidolle. Toisin sanoen, jos hoitoon on vaikea päästä tai jono on kohtuuton, hyvää hoitoa ei edes pääse toteuttamaan. Saatavuuden turvaamisessa on kaksi kriittistä tekijää: riittävä määrä henkilöstöä ja resurssien oikeanlainen käyttö.
Vakihenkilöstön lisäksi tarvitaan varajärjestelyitä
Viimeistään korona opetti koko toimialalle sen, että pelkkä vakihenkilöstön määrän turvaaminen ei riitä, vaan on oltava järjestelyitä äkillisten puutosten varalle. Nämä haasteet näkyivät meilläkin: Terveysasemiemme T3-ajan mediaani oli vuonna 2021 5,5 vrk. Omikron-aallon seurauksena se venyi 14 vuorokauteen, kun kasvavan työmäärän keskellä poissaolot lisääntyivät.
Lääkärityövoiman osalta iskua pehmennettiin varalääkäriemme avulla. Näin pystyimme paikkaamaan nopeasti henkilöstöpulaa, jotta jonoja ei alkaisi kertyä ja jotta vakihenkilöstön kuormitus ei noussut kohtuuttomaksi.
Toteutimme osan toimista etänä, sillä terveysasemamme sijaitsevat maantieteellisesti hajallaan. Yksi etälääkäri voi auttaa useita terveysasemia kerralla ja avun tarpeeseen voidaan siten reagoida nopeasti. Käytössämme olevat etälääkärit tekevät pääsääntöisesti töitä vain terveyskeskusympäristössä. Näin meille on kehittynyt osaamista siinä, miten etälääkärin työpanosta kannattaa hyödyntää terveysaseman arjessa.
Lääkäri sairaanhoitajan tueksi ratkaisemaan hoidon tarvetta
Perusterveydenhuollon isoin pullonkaula on pääsääntöisesti yleislääkärin vastaanotto. Perinteisesti aikojen varaamisesta vastaavat sairaanhoitajat. Käytäntö asettaa sairaanhoitajat usein kohtuuttomaan asemaan, kun he luovivat potilaiden tarpeiden ja aikojen niukan saatavuuden välillä.
Seurantamme osoittaa, että kansalaisten yhteydenotoista valtaosa on sellaisia, joita sairaanhoitaja ei voi itsenäisesti ratkaista. Työ on erittäin vaativaa eikä helpotu, kun väestö ikääntyy. Siksi käytämme heti ensilinjassa laaja-alaisempaa osaamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkäri tukee sairaanhoitajaa hoidon tarpeen arviossa.
Tästä on seurannut kaksi asiaa: Ensinnäkin vastaanottoaikojen tarve on vähentynyt, kun lääkäri arvioi ajan tarvetta. Yllättävän moni asia voidaan hoitaa heti ensikontaktissa. Myös sairaanhoitajien kiirevastaanoton tarve on liki hävinnyt. Toinen huomio on se, että lääkärin on helpompi ennakoida, kuinka pitkä aika vastaanotolla tarvitaan, mikä on asian kiireellisyys sekä mitä mahdollisia tutkimuksia tulisi ottaa ennakkoon. Lääkärimme raportoivat, että työlistat ovat nyt toimivampia ja mukautuvat paremmin potilaiden tarpeiden mukaan. Voidaan todeta, että toimintamallin ansiosta emme tee enää vain hoidon tarpeen arviota, vaan valtaosassa tapauksista hoidon tarve ratkaistaan.
Etätiimi voi hoitaa useita terveysasemia
Konsultoivan lääkärin käytön esteenä voi olla yksikön koko. Pienissä terveyskeskuksissa ei voi irrottaa tehtävään lääkäriä, kuten isoissa yksiköissä. Olemme ratkaisseet tämän etänä toimivan tiimin avulla. Ryhmässä on sairaanhoitajia ja lääkäri. He ottavat hoitaakseen pienten asemien hoidon tarpeen arvion. Tiimin toiminta on tehokasta, kun hoidetaan useaa pientä yksikköä kerralla, ja samalla se tuo turvaa ja joustoa pienille asemille henkilöstöpulan varalle.
Toimintamalli on erinomainen pohja erilaisten etäpalveluiden, kuten etävastaanottojen hyödyntämiseen. Etenkin harvaan asutuilla alueilla on nyt ja jatkossa paljon pieniä terveyskeskuksia, jotka ovat hyvin haavoittuvaisia. Näillä etälääketieteen keinoilla olemme luoneet uudenlaisen turvaverkon yksiköille ja voimme hyödyntää pienimmilläkin terveysasemilla aiemmin vain isojen yksiköiden mahdollisuuksia.
Perusterveydenhuollon keskeisin laatumittari: hoidon jatkuvuus
Kun hoitoon pääsee, sillä tulee olla jatkuvuutta. Perusterveydenhuollossa tapahtuvan hoidon keskeisin laatumittari tulisi olla nimenomaan hoidon jatkuvuus. Se vähentää viidenneksen päivystyspalveluiden tarpeesta, vähentää merkittävästi kuolleisuutta ja on tehokas tapa alentaa kustannuksia perusterveydenhuollossa.
Mutta miten turvata hoidon jatkuvuus? Terveystalossa hoidon jatkuvuudesta huolehtii ensisijaisesti sairaanhoitaja, sillä hän on parhaiten suoraan tavoitettavissa. Tukena ovat lääkäri ja muut sairaanhoitajat.
Emme ole laatineet tarkkoja prosesseja ja protokollia jatkuvuuden turvaamiseksi, sillä monet asiat on tehtävä potilaskohtaisesti. Sen sijaan olemme linjanneet muutamista asioista yhteisesti. Yksi linjauksistamme on se, että käytämme yhtenäisiä kriteereitä siihen, kuka erityisesti hyötyy hoidon jatkuvuudesta. Sydämen vajaatoiminta tai päihdehäiriöt ovat yksi kriteeri. Hoidon jatkuvuutta soisi tarjottavan jokaiselle kansalaiselle, mutta nykyresursseilla on priorisoitava. Siksi olemme päättäneet käyttää hoidon jatkuvuutta potilasryhmissä, joissa se on oletettavasti tehokkainta.
Toinen linjauksemme on se, että potilaalla on suora puhelinnumero omahoitajalle. Haluamme kaikin tavoin vähentää terveysaseman yleisen numeron kuormittumista ja tämä on yksi keino siihen. Hoidon jatkuvuus on erityisen tärkeää myös sen vuoksi, että sähköisten palvelukanavien käytön on osoitettu olevan tehokkaampaa ja turvallisempaa, kun hoidetaan tuttua potilasta.
Satsaus perusterveydenhuoltoon vähentää erikoissairaanhoidon kuluja
Mitä voidaan olettaa saavutettavan, kun perusterveydenhuoltoon investoidaan? Omissa yksiköissämme olemme lisänneet ammattilaisten määrää terveyskeskuksiin sekä järjestäneet heille tueksi erikoisosaajia, kuten psykiatreja. Perusterveydenhuollon kulut ovat siis nousseet, mutta parhaiden käytänteiden ansiosta erikoissairaanhoidon kulut ovat laskeneet kokonaisulkoistuksissamme keskimäärin yli kymmenen prosenttia verrattuna aikaan ennen ulkoistusta. Tämä kattaa reippaasti terveyskeskuksiin tehdyt investoinnit. Ennen kaikkea tämä tarkoittaa sitä, että hoidetun väestön toimintakyky on parantunut, sillä he tarvitsevat hyvän perusterveydenhuollon ansiosta vähemmän raskaita hoitoja.
Lopuksi voisi kysyä: Miltä näyttäisi suomalainen erikoissairaanhoito, jos sen tarpeesta katoaisi 10-20 prosenttia?
Kirjoittaja Emil Heinäaho toimii ylilääkärinä Terveystalon julkisissa palveluissa.
Terveystalo on toiminut julkisen terveydenhuollon kumppanina yli 15 vuoden ajan ja vastannut sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta yli 30 paikkakunnalla. Ratkaisumme hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon järjestämiseen on Sujuva terveysasema, johon olemme koonneet vaikuttavimmat hoitomallimme, edistykselliset digipalvelumme ja oivalluksemme tiedon hyödyntäjänä.
