Pride-viikolla on hyvä pohtia ovatko palvelumme riittävän sateenkaarisensitiivisiä

Pride-viikolla on hyvä miettiä, mitä me sote-ammattilaiset voimme tehdä, jotta osaisimme ottaa palveluissamme entistä paremmin huomioon myös sateenkaariväen. Osaammeko esimerkiksi tunnistaa sateenkaarevan asunnottoman ja ymmärrämmekö hänen erityistarpeitaan? Entä osaammeko vastata turvapaikkaa hakevan, kahteen vähemmistöön kuuluvan ihmisen hätään, kysyy kansalaistoiminnan tuottaja Maru Hietala.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Stonewallin mellakasta. Tapahtumasta, jota pidetään nykyisten Pride-viikkojen alkusysäyksenä. Mellakka alkoi New Yorkissa, kun poliisit olivat jälleen kerran tehneet väkivaltaisen ratsian sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön suosimaan kohtaamispaikkaan. Mutta sillä kertaa paikallaolijat eivät alistuneetkaan syrjintään ja toistuvaan väkivaltaan vaan nousivat vastarintaan penäämään tasavertaisia oikeuksia. Oikeutta kokoontua, juhlia elämää ja ihan vain olla olemassa, kuten muutkin.

Helsingin Diakonissalaitos osallistuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsinki Pride -viikkoon, eikä suinkaan vähäisin panoksin. Henkilöstölle järjestetään koulutusta, sisäisessä viestinnässä jaetaan Seta ry:n tuottamaa materiaalia esim. nuoriso- ja vanhustyöhön liittyen ja osallistumme myös Helsinki Pride -kulkueeseen omana blokkinamme.

Yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki velvoittavat toimimaan

Helsinki Pride -viikko on teemaviikko, jolloin voimme herätä huomaamaan, mitä me voimme ammattilaisina tehdä, jotta palveluissamme ja toiminnoissamme mukana olevien ihmisten olisi helpompaa ja mahdollisempaa osallistua. Miten voimme vaikuttaa yhteiskuntaan luoden turvallisempaa tilaa kaikille ihmisille?

Suomessa on myös yhdenvertaisuuslaki, joka velvoittaa viranomaisia aktiivisesti edistämään yhdenvertaisuutta, ja tasa-arvolaki, joka velvoittaa edistämään kaikkien sukupuolten, myös sukupuolivähemmistöjen, asemaa. Osaako suomalainen sote-palvelujärjestelmä tunnistaa sateenkaarevan asunnottoman ja vastata hänen erityistarpeisiinsa? Entä vastata turvapaikkaa hakevan, kahteen vähemmistöön kuuluvan ihmisen hätään?

Entä onko meillä palveluja esimerkiksi romaniyhteisöön kuuluvalle, sukupuolenkorjausprosessinsa aloittaneelle transnaiselle, joka on paljastunut suvulle ja on siksi välittömän väkivallan uhan alla? Jos hänen sukupuolen ilmaisunsa on vielä maskuliininen, hän ei ehkä edes pääse naisille tarkoitettuun turvataloon. Tällaisessa tilanteessa on syytä kuunnella asianomaista itseään erityisellä herkkyydellä. Yhteydenotto vähemmistönasiantuntijaan hyvien neuvojen toivossa voi olla fataali virhe. Neuvojahan saattaa olla juuri kyseisen suvun jäsen.

Sateenkaarevuuden huomioiminen on myös arkisia valintoja
Sateenkaarisensitiivinen työote tarkoittaa muun muassa sitä, että ammattilainen tiedostaa yhteiskunnan normit ja pyrkii tietoisesti tekemään normeihin tilaa heille, jotka ovat normien ulkopuolella tai niihin sopimattomia.

Sateenkaarevuuden huomiointi ei tarkoita, että ihmisiä pitäisi pyrkiä erottelemaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen ilmaisun mukaan keskenään eriarvoisiin ryhmiin, vaan sitä, että tiedostamme, että tietyillä yksilöllisillä tekijöillä tai ryhmillä on tarpeita erityiselle huomioinnille. Tämän huomioinnin ei pidä olla vain ongelmakeskeistä vaan asiaomaiselle merkityksellisten asioiden tunnistamista ja tunnustamista. Sateenkaarevuus on usein myös voimavara ja ylpeyden aihe henkilölle itselleen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedostava sotepalveluiden tuottaja tarjoaa elokuvailloissa elokuvia myös sateenkaarevalla teemalla, eikä päivätansseissa tarvitse ole sukupuolitettua hakuvuoroa. Kulttuuri-iltaan voi kutsua esiintyjäksi paikallisen lesbokuoron tai kirjallisuuspiirissä voi olla luettavana queer-kulttuurin uranuurtajan omaelämänkerta.

Sateenkaarevuus ei usein rajoitu ”vain makuuhuoneen puolelle”, vaan on nimenomaan sosiaalinen identiteetti. Seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta kaikki ihmiset eivät suinkaan koe seksuaalisuutta tai seksiä tärkeäksi osaksi elämäänsä. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyy kysymyksiä esimerkiksi siitä, keneen ihastuu tai tuntee vetoa. Kenen kanssa haluaa, jos haluaa, muodostaa parisuhteen tai perustaa perheen sekä ylipäätään siitä, millaiseksi kokee oman osansa yhteiskunnassa.

Yhdenvertaisuus ei vieläkään ole itsestäänselvyys

Miksi sitten Pride-tapahtuma on meidän kaikkien asia? Pride-kulkue kuuluu ensisijaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville henkilöille ja heidän liittolaisilleen (eli sateenkaari-ihmisten tukijoille). Se ei ole paikka pitää polttareita heteroporukalla tai tulla leikkimään homoa pilailupuodista ostetulla asulla.

Pride-kulkue on mielenilmaus ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolesta. Sateenkaariväelle nämä eivät ole vielä tämänkään päivän Suomessa itsestäänselvyys. Esimerkiksi transihmisillä juridisen sukupuolen vahvistamisen vaatimukseen kuuluu edelleen lisääntymiskyvyttömyyden todistaminen. Uskon että uudella hallituksella on täysi tahtotila saattaa nykyinen ns. translaki ihmisarvoa kunnioittavaksi.

Vähemmistöstressi vaivaa niin nuoria kuin vanhempiakin LHBTIQ+ vähemmistön edustajia. Kiusaamista ja syrjintää on muun muassa kouluissa paljon. Vieläkään en kuule tarinoita poikaparista, joka uskaltautuu harjoittelemaan hellyyden taitoja koulun välitunnilla toisiaan kädestä kiinni pitämällä.

Jokainen voi tehdä osansa, monella tapaa

Syy siihen, miksi Pride on meidän kaikkien asia, löytyy myös helposti, kun katsomme sateenkaarinuorten hyvinvointia koskenutta tutkimusta. Tuloksissa välittyy ympäristön ja yhteiskunnan normien ja asenteiden aiheuttama paha olo. Tästä löydämme monta seikkaa, jotka valottavat myös syrjäytymisen mekanismia. Jokainen meistä voi tehdä tällekin asialle jotakin mm. vaikuttamalla vallitsevaan asenne- ja tunneilmapiiriin. Jokainen meistä voi myös tukea näiden asioiden parissa työskenteleviä järjestöjä omalla panoksellaan.

Ympäri maailmaa on myös erilaisia tempauksia, joilla liittolaiset haluavat tukea eri tavoin haastavassa tilanteessa olevia sateenkaarevia ihmisiä. Tästä hyvä esimerkki on tänä vuonna Helsinki Priden puistojuhlassa järjestettävä halauspiste, jossa vapaaehtoiset vanhemmat ja isovanhemmat tarjoavat halauksia niitä tarvitseville. Halipula on suuri, sillä Suomessakin edelleen useat vanhemmat ja isovanhemmat hylkäävät lapsensa ja lapsenlapsensa heidän sateenkaarevan identiteettinsä paljastuttua.

Jos et itse osallistu tänä vuonna Helsingin tai jonkin muun kaupungin Pride-kulkueeseen tai koet sen itsellesi hieman vieraaksi, pyydän sinua toiseen hyvin tärkeään tehtävään. Tule seuraamaan kulkuetta johonkin matkan varrelle. Tule tarjoamaan ystävällinen katseesi ja rohkaiseva hymysi sille kulkueessa ehkä ensimmäistä kertaa marssivalle tai tanssivalle nuorelle tai vanhalle henkilölle, jolla on kulkueeseen osallistumisensa kautta tärkeää sanottavaa.  Se saattaa lukea jollain paidassakin. Viesti on: ”Minä olen!” Siihen sinä voit olemuksellasi vastata: Sinä olet ja minä näen sinut. Sillä jokainen meistä tarvitsee toista ollakseen olemassa, ihan oikeasti.

Hyvää Pride-viikkoa kaikille!

Maru Hietala

Kansalaistoiminnan tuottaja

Helsingin Diakonissalaitos

P.S. Seta ry on koonnut yhteen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tehtyjä oppaita ja vinkkejä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen: https://seta.fi/sateenkaaritieto/ammattilaisille/sosiaali-ja-terveysala/