Samalle viivalle

ARA:n tiedotteessa myönnetyistä investointiavustuksista sanotaan, että ”tuen hakijoista etusijalle on asetettu kuntien ja kuntayhtymien hankkeet ja niiden omistamien yhteisöjen hankkeet”. ARAn kunniaksi on sanottava, että se kertoi tämän avoimesti. Motiivit sen sijaan herättävät aiheellista ihmetystä.

ARAn priorisointi ei ole yksittäinen asia, jossa julkisia yhteisöjä suositaan yksityisten kustannuksella. Asetelmia vääristävät myös arvonlisäverokäytännöt ja Kuntarahoitus. Arvonlisäverotuksen ongelmat tulevat kaikkein kärjekkäimmin esiin juuri sosiaalipuolella. Pahimmillaan tilannetta voi kuvata niin, että kunnan ja yksityisen rakentaessa tismalleen samanlaisen talon, kunnan rakentama talo on 24 prosenttia eli alvin verran halvempi. Tämä johtuu kuntapalautuksista.Alv toimiikin usein kuntasektorin subventiona. Tästä edusta huolimatta kunnat eivät rakennuttajina ole päässeet alempaan asuntohintaan kuin yritykset. Subventiolla siis suositaan tehotonta rakennuttamista.

Kolmaskin suuri elementti vääristää kilpailuasetelmia. ARAn tuesta riippumatta kunnilla on pääsy myös Kuntarahoituksen edullisiin luottoihin, mihin yksityiset pääsevät ainoastaan erityistapauksissa. Yksityinen voi päästä niihin käsiksi vain jos hankkeeseen myönnetään avustus ja korkotukilaina. Korkotukilainaan saa valtiontakauksen ja lainan myöntää muita rahoituslaitoksia edullisempi Kuntarahoitus. ARAn kuntia suosivalla politiikalla on pitkät seuraukset.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamisessa on käynnissä suuri murros, johon oleellisesti liittyy kilpailun lisääntyminen. Kun säännöt ovat kaikille samat voi kilpailu auttaa tuottamaan hyvinvointipalveluita laadukkaammin ja tehokkaammin. Myös uusien tuottajien tulo markkinoille helpottuu. Kaikki tämä on tärkeää ennen muuta siksi, että jatkuva haastaminen on varmin tae koko sosiaali- ja terveysjärjestelmän kehittymiselle.

Uutiskirjeessämme 26.2. ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahti sanoi, että peruste julkisyhteisöjen suosimiseen löytyy laista erityisryhmien asuinolojen parantamiseksi. Laissa puhutaan erikseen julkisyhteisöjen rakennuttamien asuntojen avustamisesta ja vakavaraisista yksityisistä , mutta ei niitä siellä järjestykseen laiteta.ARAn priorisointi ei ole yksittäinen asia, jossa julkisia yhteisöjä suositaan yksityisten kustannuksella. Asetelmia vääristävät myös arvonlisäverokäytännöt ja Kuntarahoitus. Arvonlisäverotuksen ongelmat tulevat kaikkein kärjekkäimmin esiin juuri sosiaalipuolella. Pahimmillaan tilannetta voi kuvata niin, että kunnan ja yksityisen rakentaessa tismalleen samanlaisen talon, kunnan rakentama talo on 24 prosenttia eli alvin verran halvempi. Tämä johtuu kuntapalautuksista.Alv toimiikin usein kuntasektorin subventiona. Tästä edusta huolimatta kunnat eivät rakennuttajina ole päässeet alempaan asuntohintaan kuin yritykset. Subventiolla siis suositaan tehotonta rakennuttamista.
Kolmaskin suuri elementti vääristää kilpailuasetelmia. ARAn tuesta riippumatta kunnilla on pääsy myös Kuntarahoituksen edullisiin luottoihin, mihin yksityiset pääsevät ainoastaan erityistapauksissa. Yksityinen voi päästä niihin käsiksi vain jos hankkeeseen myönnetään avustus ja korkotukilaina. Korkotukilainaan saa valtiontakauksen ja lainan myöntää muita rahoituslaitoksia edullisempi Kuntarahoitus. ARAn kuntia suosivalla politiikalla on pitkät seuraukset.Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamisessa on käynnissä suuri murros, johon oleellisesti liittyy kilpailun lisääntyminen. Kun säännöt ovat kaikille samat voi kilpailu auttaa tuottamaan hyvinvointipalveluita laadukkaammin ja tehokkaammin. Myös uusien tuottajien tulo markkinoille helpottuu. Kaikki tämä on tärkeää ennen muuta siksi, että jatkuva haastaminen on varmin tae koko sosiaali- ja terveysjärjestelmän kehittymiselle.