Siirtyvätkö algoritmit päästä pilveen?

”Saattaa kysyä, eikö tätä koneistoa voisi yksinkertaistaa ja eikö sitä paperimäärää, joka nykyään kaikkeen tähän kuluu, voisi käyttää hyödyllisemmällä tavalla, puhumattakaan siitä, mitä työvoimia tässä voitaisiin säästää.”

Näin raapusti sisätautilääkäri Duodecim-lehteen 1940-luvulla jatkosodan sotasairaalakokemuksistaan. Monimutkaiset ja hitaat toimintatavat turhauttivat. Ne turhauttavat edelleen.

Algoritmit tarjoavat oikopolkuja arkeeni vain mielikuvitukseni rajoittamana ja melkein mistä tahansa löytyy jo appi eli sovellus. Älylaitteeni lukee minua kuin avointa kirjaa – Se vastaa kysymyksiin, joita en osannut kysyä.

Terveydenhuoltokin on digitalisaation tiellä. Suomi on kansainvälisesti terveyden ja hyvinvoinnin sähköisen tiedonhallinnan pioneeri.

Istun leijonanosan työpäivästäni tietokoneen äärellä käyttäen sähköisiä potilastietojärjestelmiä ja tiedonhaun työkaluja. Kerään tietoja potilaistani: Oireita, löydöksiä ja tutkimustuloksia. Ne luovat päänisisäinen algoritmin tuloksena prosessin. Siis ajatuksen sairauden voittamisesta eli hoitosuunnitelman.

Tiedon määrän lisääntyminen on muuttanut kaiken ulkoa muistamisen mahdottomaksi. Siksi on erityisen tärkeää, miten tietoa kerätään, käsitellään ja hyödynnetään.

Tiedon historia on lyhykäisyydessään tämä: Ensin se oli päässä, sitten paperilla, sitten se siirtyi tietokoneelle ja seuraavaksi se on pilvessä.

Lääkärin päänsisäinen algoritmi on aikojen saatossa muuttunut. Yhä harvemmin on hoidon pullonkaulana tieteen rajat vaan terveydenhuollon rakenteet tai resurssit.

Arkipäiväisen digipalvelun tehtävä on yksinkertainen, koska kuluttajaa kiinnostaa ensisijaisesti palvelun käytettävyys.

Terveysdigipalvelun tulee miellyttävän lisäksi olla ehdottoman turvallinen ja kustannusvaikuttava. Turvallisuuden ja kustannusvaikuttavuuden arvioiminen on usein hidasta ja vaikeaa, kuluttajille lähes mahdotonta.

Etsin prosessin apuvälineitä, joita potilaani suostuvat käyttämään. Toimin siltana potilaan ja päättäjän välissä. Digipalvelujen tulee olla työtäni helpottava, ei hankaloittava, tekijä.

Kun tieto virtaa pienemmistä suurempiin varastoihin, sen potentiaalinen käyttöarvo kasvaa. Suuremmat varastot mahdollistavat tiedon sujuvamman ja tehokkaamman hyödyntämisen.

Digitalisaatio ei tule muuttamaan lääketiedettä vaan luomaan paremmin hyödynnettävää tietoa. Se antaa mahdollisuuden turhauttavien toimintatapojen korjaamiseen, jolloin päänsisäisiä algoritmeja voidaan säästää varsinaiseen lääkärintyöhön. Varsinaiseen työhön keskittyminen säästää terveydenhuollon resursseja.

Täydellisessä maailmassa terveydenhuolto ottaa kehityksen innolla vastaan. Tulevaisuus edellyttää lääkäreiltä uudenlaista digiosaamista, koska substanssia, jota lääkärit omaavat, ei ole muualla. Lääkärikoulutuksen tulee pysyä mukana.

Turvalliseksi todettuja terveysdigikeksintöjä tulee ottaa rohkeasti käyttöön kiihtyvällä tahdilla – aivan kuten terveydenhuollon ulkopuolisia arjen digikeksintöjä jo nyt otetaan.


LK Waltteri Tuompo

Kirjoittaja Waltteri Tuompo on lääketieteen kandidaatti ja työskentelee  terveyskeskuslääkärinä terveydenhuollon ruohonjuuritason aitiopaikalla.

Edellinen artikkeliHALI:n Närkki: Laaturekistereille myönnetty rahoitus riittämätön – päätöksessä heijastuu hallituksen epäsystemaattinen sote-politiikka
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: Osa sote-henkilöstöstä edelleen rokottamatta