Sote -ratkaisu hämmentää

Sote-ratkaisu sai ensiksi aikaan kiittävää hyminää, mutta aika pian sitä kohtaan alkoi nousta kriittisempiä kommentteja ja epäilyjä. Vallalla on jälleen hämmennys siitä, muuttuuko lopulta mikään vai nimetäänkö vain vanhat asiat uudelleen.

Yksi syy hämmennykseen on se, että jostain syystä valmisteltua lakiluonnosta ei ole julkistettu vaan se on jäänäyt pienen piirin tiedoksi. Demokratiaan kuuluu avoimuus ja keskustelu. Jos näin tärkeästä asiasta on lakiluonnos tehty, se pitää myös altistaa julkiselle keskustelulle.

Parlamentaarinen ohjausryhmän näkökulmasta kriittinen keskustelu on varmasti hankalaa, mutta kyllä viimeistään tässä vaiheessa sillekin olisi suotava mahdollisuus. Nyt keskustelua käydään, mutta tietämättä oikein, mistä pitäisi keskustella.

Sote-palveluilla on kaksi isoa ongelmaa: kustannuskehitys ja etenkin perusterveydenhuollon heikko saatavuus. On vaikea ymmärtää, miten esitetty malli toisi ratkaisun kumpaankaan näistä.

Useimmilla sairaanhoitopiireillä on ollut vaikeuksia pitää budjettinsa. Miten ne onnistuttaisiin yhtään paremmin pitämään sote-alueilla, jos näillä ei ole aitoa mahdollisuutta kilpailuttaa palveluita? Saneeraaminen ja keskittäminen jäävät ainoiksi mahdollisuuksiksi parantaa tuottavuutta. Se olisi hyvä tiedostaa, eikä puhua lähipalveluiden paremmasta turvaamisesta.

Ruotsissa juuri kilpailu on parantanut sekä tuottavuutta ja laatua. Ruotsin mallia ei tietenkään voi sovittaa sellaisenaan Suomeen siitäkään syystä, että Ruotsissa sosiaali- ja terveyspalveluita ei ole integroitu. Hyvien puolien omaksumista ei minkään pitäisi kuitenkaan estää.

Oma lukunsa on sote-alueiden hallinto. Kunnat rahoittavat sen, ja kuntien edustajat istuvat rahojen päällä sote-alueilla. Ne myös tekevät lopulliset tuotantopäätökset.

Pienet kunnat ovat jo nyt kokeneet, että sairaanhoitopiirille menevät rahat ovat vaikutuspiirin ulkopuolella. Legitimiteetti kärsii entisestään, kun rahat menevät vieläkin kauemmaksi elimille, joissa suuremmilla kaupungeilla on enemmän päätösvaltaa.

Päätöksenteko Vaasan sydänkirurgiasta tarjoaa myös hyvän esimerkin siitä, mitä kuntayhtymämalli saattaa tarjota. Sairaanhoitopiirin johto oli realistinen aikeissaan lopettaa sydänkirurgia, mutta kuntapoliitikot päättivät toisin.

Nyt rakennetaan päällekkäisiä kuntayhtymiä, mistä pahimmillaan seurauksena on vain himmelien himmeli. Eikä siihen auta mikään sosiaali- ja terveysministeriön uusi ohjausyksikkökään.

Edellinen artikkeliMatti Schmidt Mehiläisen liiketoiminnan kehitys- ja strategiajohtajaksi
Seuraava artikkeliTyönantajille voitto työtuomioistuimessa