Sote-tuotanto muuttuu kuin rakennusurakaksi

Professori Mats Brommelsin työryhmä esittää, että vuodesta 2019 eteenpäin kansalainen saisi valita sosiaali- ja terveyskeskuksen. Tämä keskus tuottaisi ryhmän ehdotuksen mukaisesti 11 sosiaali- ja terveyspalvelua.

Brommelsin raportin ehdotus on tietysti vain ehdotus. Hallitus linjaa, jos ehtii, valinnanvapausmallin kesäkuun aikana ja palvelulupauksen siitä, mitä palveluja valinnanvapauden piiriin kuuluu.

Sosiaali- ja terveyskeskus on jatkossa kuin iso rakennusurakka. Urakan (sosiaali- ja terveyskeskuksen pyörittämisen) nappaa joku suurimmista toimijoista (vertaa Skanska tai SRV – Pihlajalinna tai Mehiläinen), jonka jälkeen yritys pilkkoo sen aliurakoiksi eli valikoi, kuka tuottaa mielenterveystyötä ja kuka ennaltaehkäiseviä terveyspalveluja. Ainoastaan nämä aliurakat ovat pk-yritysten ja järjestöjen heiniä. Isoja toimijoita ei voi tietenkään syyttää siitä, että ne ovat laajentaneet ketjunsa pitkin maata ja trimmanneet koneensa kuntoon.

Suoritteista maksetaan kapitaatiokorvaus ”sosiaali- ja terveyskeskukselle sinne listautuneiden asiakkaiden peruspalvelujen järjestämisestä”. Jos korvaus maksetaan sosiaali- ja terveyskeskukselle, missä määrin raha valuu alihankkijoille?

Käykö jatkossa niin, että suuri sosiaali- ja terveyskeskusta pyörittävä yritys sanelee paljonko alihankkijat saavat tuottamistaan palveluista viivan alle? Siinä voi helposti käydä kuten Postin kuljetuskilpailutuksissa, että alihankkija painaa laikka punaisena omakustannehintaan, mutta ostajan mielestä silti pitäisi höylätä vielä 30 prosenttia hinnasta pois.