Sote-uhat kasvavat

Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Kirsi Varhila sanoi Suomen Toivo ajatuspaja -seminaarissa, ettei ole poliittisesti realistista ajatella, että käynnissä olevassa sote-uudistuksessa järjestämis- ja tuottamisvastuut erotettaisiin kokonaan toisistaan.

Tätähän monet ovat pelänneet. Kun suomalaisen uudistuksen edistyksellisyyttä ja hyppyä maailman kärkeen on nyt ehditty tuulettaa muutama viikko, niin nyt alkaa olla aiheellista pelätä, että lopputuloksena on vain kasvava byrokratia.

Poliittiselle ohjausryhmälle pohjatyötä tekee asiantuntijatyöryhmä, jossa on mukana myös Kuntaliiton edustus. Kuvaavaa on Kuntalaiton käyttämä perustelu mukana ololleen: heillä on paras kokemus nykyisestä järjestelmästä. Ainakin minä olen kuvitellut, että koko uudistuksessa on kyse siitä, ettei nykyinen järjestelmä toimi.

Asiaan liittyy myös sellainen periaatteellinen ongelma, että kunnat ovat tulevan järjestelmän tuottajia. Miksi yksi tuottajataho on mukana, mutta toinen ei?

Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksista on todella paljon myönteisiä kokemuksia. Yksityisen puolen voimavaroja ei vain jostain syystä haluta myöntää. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman sanoi YLE:n haastattelussa (7.4.), että ”uudistuksessa pitää turvata se, että tästä ei tule mitään yksityistämislakia, vaan tässä tukeudutaan kuntien julkisesti ylläpitämään tuotantoon eli terveyskeskuksiin ja sairaaloihin.”

Nyt näyttää siltä, että sote-uudistuksessa jätetään sittenkin käyttämättä mahdollisuudet potilaan valinnanvapauden lisäämiseen. Pahimmillaan tulossa on paisuva julkinen organisaatio. Se on vaihtoehdoista kaikkein huonoin, huonompi kuin uudistuksen viivästyminen.