Sote-uudistus: Tavoitteena vaikuttavat ja kustannustehokkaat palvelut – Miten?

Sote-uudistuksen onnistuminen mitataan keskeisimmin kahdella tekijällä: Saavatko kansalaiset palveluja tasapuolisesti yhteiskunnallisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta sekä onnistutaanko kustannusten kasvun hillinnässä sovituissa raameissa.

Palvelujen saatavuus paranee

Palvelujen saatavuus varmistuu parhaiten ns. monituottajamallilla, jolloin palvelujen tuottajat kilpailevat asiakkaista sekä hoitoon pääsyllä että hoidon laadulla. Valmisteilla oleva laki edellyttää myös julkisen sektorin tuottajien yhtiöittämistä jolloin kaikki tuottajat ovat ns. samalla viivalla. Asiakas voi valita mihin yksikköön haluaa mennä hoitoon ja hänen maksama hinta hoidosta on sama tuottajasta riippumatta. Myös harvaan asutuille alueille on tuottajia tarjolla, kun alue on riittävän suuri ja tuottajan vastuulle kuuluvat kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut erikoissairaanhoito mukaan lukien. Hyvänä esimerkkinä tästä on Mänttä-Vilppula, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut tuottaa kunnan ja Pihlajalinnan yhteisyritys. Hoitoon pääsy on nopeaa ja joustavaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kehitys on ollut Mänttä-Vilppulassa useita vuosia selvästi vertaiskuntia alempi. Oikea-aikainen hoito on sekä asiakaslähtöistä että kustannustehokasta.

Kustannukset saadaan hallintaan

Valmistelussa olevassa sote-laissa tuottajan saama korvaus perustuu tuottajan vastuulla olevan väestön määrään ja sairastavuus yms. taustatekijöihin (=kapitaatiomalli). Kustannustehokkuuden ja hoidon integraation kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tuottajan saama korvaus sisältää kaikki kustannukset joita alueen väestön käyttämistä sosiaali- ja terveyspalveluista kertyy – erikoissairaanhoito mukaan lukien. Kun hoitokokonaisuus sisältää myös erikoissairaanhoidon, ei osaoptimointia tapahdu vaan koko hoitoketju toimii. Tämä on ensiarvoisen tärkeää kustannusten hallinnassa. Tällä mallilla tuottaja joutuu panostamaan ennaltaehkäisyyn ja hoidon laatuun, jotta erikoissairaanhoidon ja muiden erityispalvelujen käyttötarve on mahdollisimman pientä. Ilman tätä mallia tavoiteltujen kustannussäästöjen saaminen on käytännössä mahdotonta muutoin kuin hoitojen saatavuutta rajaamalla ja asiakkaiden omavastuuosuuksia nostamalla.

Koska kansalaisilla on oikeus vaihtaa palvelujen tuottajaa, on jatkossa jokaiselle määriteltävä henkilökohtainen palvelutarve ja palveluntuottajan saama korvaus on oltava yksilön palvelutarpeeseen sidottu. Tällä turvataan sekä asiakkaan että tuottajan asema. Samalla järjestäjä voi seurata väestötasolla ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuutta. Vuotuinen korvaus voi vaihdella tällöin muutamasta satasesta kymmeniin tuhansiin yksilöä kohti palvelutarpeesta riippuen.

Palveluseteli täydentää perushoitoa

Palveluseteli sopii parhaiten niihin palvelukokonaisuuksiin, jotka ovat selkeitä ja joissa asiakas tai hänen omaisensa pystyy arvioimaan annetun palvelun tasoa. On todennäköistä, että väestövastuuseen (kapitaatiomalli) kuuluvia palveluja joudutaan rajaamaan ja näiden ulkopuolelle jäämät palvelut joko korvataan osittain (esimerkiksi palvelusetelin avulla) tai ovat kokonaan käyttäjän omalla vastuulla. Esimerkiksi suun terveydenhuollossa perushammashoito (esimerkiksi ennaltaehkäisy, paikkaukset ja poistot) voisi sisältyä kapitaatiomalliin. Sen sijaan vaativammat hoidot kuten keraamiset täytteet ja kruunut voisivat olla palvelusetelelillä korvattavia tuotteita.

Kirjoittaja Pekka Utriainen on Pihlajalinnan suunterveydenhuollon liiketoimintajohtaja. Hän on myös sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tueksi asetetun asiantuntijaryhmän jäsen.

Kirjoitus on kaupallinen yhteistyö Smartum Oy:n kanssa. Smartum Palveluseteli on yli 50 kunnassa käytössä oleva valinnanvapausratkaisu, joka tekee palveluseteleiden hallinnoinnin helpoksi ja käytön kustannustehokkaaksi. Lue lisää: palveluseteli.fi, Twitter: @PalveluseteliFi, LinkedIn: Smartum Palveluseteli.