Sotella suuria vaikutuksia aluetalouteen

    Sosiaali- ja terveyspalveluverkon muokkaaminen näkyy kansalaisille ennen kaikkea siinä, miten lähellä kansalaisia palvelut ovat. Jotta sote-palveluiden alueelliset erot eivät kasva liian suuriksi, tuore raportti ehdottaa erilaisia lähestymistapoja eri alueille. Muuttoliikkeellä ja väestökehityksellä on erittäin paljon merkitystä siihen, millaiseksi palveluverkko muodostuu. Päivystysverkon uudistuksissa osa keskussairaaloista menettää toimintavolyymiaan reilusti.

    Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Antti Rehusen mukaan sote-uudistus on edennyt tähän mennessä tiiviisti omalla urallaan. Rehusen mukaan uudistuksen yhteydessä pitäisi kuitenkin miettiä palveluverkon vaikutuksia myös esimerkiksi joukkoliikenteeseen ja aluetalouteen.

    Sote-ala on hyvin työvoimavetoinen ja palvelujen keskittäminen voi aiheuttaa muuttoliikettä suuressa osassa maata. Paikkakuntaa muuttavan hoitajan mukana muuttaa yleensä myös perhe, joten taantuvat alueet voivat taantua entisestään menettäessään terveyspalvelujen mukana myös työntekijöiden verotuloja. Kaupungeissa, joihin palveluita keskitetään eniten, voi tulla jopa työvoimapula.

    Eri malleja eri alueille

    THL:n, SYKE:n ja VTT:n raportti painottaa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista ei pidä ratkaista samalla tavalla joka puolella maata. Selvitys peilaa arvioidun väestöennusteen perusteella erilaisia vaihtoehtoja tulevien palvelutarpeiden ja palvelujen sijoittumisen tueksi.

    Raportti ehdottaa uuden palveluverkon järjestämiseksi niin sanottua monikeskusmallia, joka pohjautuu 12 laajan päivystyksen sairaalaan. Mallin pohjana on se, että palveluille on riittävä väestöpohja, mutta asiakkaiden liikkumistarve pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä. Aluesairaalat jatkaisivat karsitulla palveluvalikoimalla, ja terveys- ja hyvinvointiasemat olisivat hoitajavetoisia.

    Rehusen mukaan terveysasemat eriytyvät jatkossa tehtäviensä suhteen. Monipuolinen palveluvalikoima ja laaja päivystys keskitetään aiempaa harvempiin keskuksiin ja muissa yksiköissä tarjotaan rajatumpia tai tietyille väestöryhmille suunnattuja palveluja.

    Maakunnissa, joissa on hyvin tiheä palveluverkko, palvelupisteitä todennäköisesti karsitaan tulevaisuudessa. Pienemmät kunnat voivat yhdistää terveyspalvelujaan uuteen yhteiseen keskukseen, jos lähekkäin sijaitsevissa kunnissa on yhtäaikainen tarve peruskorjata terveysasemia. Esimerkiksi Helsingissä kaupunki keskittää palvelujaan uusiin hyvinvointikeskuksiin.

    – Uudet terveys- ja hyvinvointiasemat olisi hyvä sijoittaa joukkoliikenteen solmukohtiin tai keskustoihin, joihin asiakkaat pääsevät mahdollisimman helposti. Uusien toimitilojen toteuttaminen aiheuttaa myös investointeja, koska kaikkia olemassa olevia tiloja ei välttämättä voida käyttää hyödyksi, Rehunen sanoo.

    Rehusen mukaan asiakkaan valinnanvapaus aiheuttanee myös muokkauksia sote-palveluverkkoon. Yksityiset terveyspalvelut sijaitsevat usein varsin keskeisellä paikalla kunnissa, mikä voi houkutella kävijöitä, jos julkinen terveysasema ei ole yhtä helposti saavutettavissa. Nähtäväksi jää riittääkö pienessä kunnassa kävijöitä sekä maakunnan omistamaan että yksityisen omistamaan terveysasemaan?

    Palveluverkko tällä hetkellä kattava

    Tällä hetkellä yli puolessa maan 745 taajamasta on terveysasema. 98 prosenttia suomalaista asuu enintään 20 minuutin matkan päässä lähimmästä terveysasemasta. Niin ikään 93 prosenttia kansasta asuu tunnin ajomatkan päässä keskussairaalasta.

    Päivystysverkon keskittäminen 12 laajan päivystyksen sairaalaan tuo ennen kaikkea kustannussäästöjä ja laatua sairaaloissa tehtäviin operaatioihin. Palvelujen keskittämisen kääntöpuolena on kuitenkin matkakustannusten kasvu.

    Erikoissairaanhoidon keskittämisen seurauksena toimintavolyymi kasvaa erityisesti Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen keskussairaaloissa. Itä-Savon, Vaasan ja Länsi-Pohjan sairaalat menettävät toimintavolyymiaan kymmeniä prosentteja.

    Väestön vanhentuessa ikääntyneiden asumispalvelujen tarve ja kustannukset voivat jopa kaksinkertaistua vuoden 2014 tasosta vuoteen 2040 mennessä. Laitoshoitoa puretaan ympäri maan ja entistä useampi ikäihminen asuu tehostetussa palveluasumisessa, omassa kodissaan tai kotihoidon piirissä. Myös kesällä julkaistu konsulttiyhtiö Nordic Healthcare Groupin raportti ehdotti, että vanhuspalveluista olisi mahdollista säästää reilut 930 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä esimerkiksi lisäämällä kotihoivaa.

    Antti Rehusen mukaan teknologiaratkaisuilla on valtava potentiaali ja niiden avulla ikääntyneiden asumisen kustannuskasvua voidaan hillitä tehokkaasti.

    Artikkelin taustana on käytetty THL:n, SYKE:n ja VTT:n yhdessä tuottamaa tuoretta raporttia ”Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen, käytön ja tuottamisen alueelliset muutokset ja tulevaisuuden vaihtoehdot”.

    Juha Kartano

    juha.kartano@bonnierbusiness.fi