Soten ict-ratkaisuihin halutaan pienet mukaan

    Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tarkoittaa suurta muutosta myös tietojärjestelmien osalta. Pienet ohjelmistotoimittajat sekä elinkeinoelämä ovat olleet huolissaan, että valtio lähtee itse kehittämään palveluita tai tilaa niin isoja kokonaisuuksia, että pienet ohjelmistotoimittajat kuolevat pois. Sote-uudistusta näpeissään pitävä Tuomas Pöysti rauhoittelee pelkoa.

    Huolen ytimessä on kolme asiaa. Ensinnäkin ohjelmistoala pelkää oman elinkeinonsa puolesta.

    Toinen huolenaihe on pelko alan kehityksen jämähtämisestä. Kun jatkossa maakunnat tilaavat ict-ratkaisuja, houkutus ostaa isoja, kokonaisvaltaisia järjestelmiä kasvaa. Jos tällaisia ostetaan ilman vaatimuksia järjestelmän sisäisistä avoimista rajapinnoista, maakunnan sote-toimijat joutuvat yhden toimittajan loukkuun.

    Sote-alalle ict-ratkaisuja toteuttaneen Atostekin toimitusjohtaja Mika Torhola havainnollistaa asiaa aakkosten avulla.

    – Jos ostetaan ratkaisu, joka sisältää osiot A:sta J:hin, voidaan huomata vuoden tai parin päästä, että B, C ja D eivät olekaan parhaita mahdollisia. Markkinoilla olisi kivat B, C ja D, mutta niitä ei voi tuoda järjestelmään, koska kymmenen osaa oli sellaisessa kokonaisuudessa, että sinne ei voi tuikata parempia.

    Jos suurin osa tietojärjestelmistä toteutetaan isoina hankintoina, niiden kehitystyö jää muutaman ison ja todennäköisesti ulkomaisen toimijan varaan. Historian valossa harvojen käsissä oleva kehitystyö on hidasta ja tehotonta.

    Erityisen tärkeää kehityksessä pysyminen on nyt, kun terveydenhuoltoala muuttuu esimerkiksi tekoälyn ja lisääntyvän mittaamisen ja seurannan myötä.

    Ei yhtä pakettia maailmalta

    Sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti kertoo, että valtio ei aio lähteä itse tuottamaan tietojärjestelmiä.

    – Tavoitteena on rahoittaa ja saattaa käyntiin nopeutetussa aikataulussa sellaisia digihankkeita, jotka ovat maakunnille yhteisiä, ja jotka parantavat tuottavuutta ja kustannusvaikuttavuutta.

    Pöysti kertoo, että valtion tehtävänä on auttaa maakuntia hankinnoissa tarjoamalla asiantuntemusta sekä määritellä vaatimukset sekä kilpailutuksille että kumppanuushankkeille, joissa luodaan kokonaan uutta.

    – Missään tapauksessa ei ole tarkoitus hankkia yhtä pakettiratkaisua maailmalta, vaan tässä tehdään modulaarista täysin yhteen toimivaa tietojärjestelmien kokonaisuutta. Alustassa tulee olemaan pieniä kilkkeitä, mutta myös isompia kokonaisuuksia. Ratkaisukokonaisuudet valitaan kustannusvaikuttavuuden perusteella.

    Lukuisat sairaanhoitopiirit ovat olleet mukana UNA-hankkeessa, jossa on käynnistetty työ järjestelmien tarpeiden määrittämiseksi ja sitä kautta modulaaristen hankintojen helpottamiseksi. Pöysti paljastaa, että tämä hanke saatetaan jatkossa rahoittaa uusien valtionyhtiöiden kautta.

    UNA-hankkeen tuloksia, kuten myös Apotti-uudistuksen työtä hyödynnetään maakuntien tulevissa sote-hankinnoissa.

    Pöysti kertoo, että kaikkiin yksittäisiin ohjelmiin tai sovelluksiin ei aiota määritellä avoimia rajapintoja, vaan tietoja siirretään Kanta-palveluiden kautta. Tavoitteena onkin lisätä Kannan toiminnallisuuksia.

    Pöysti kertoo, että parhaillaan valtio on tekemässä tiekarttaa, jossa määritellään mitä ominaisuuksia Kantaan tarvitaan ja missä järjestyksessä niitä sinne luodaan. Ensimmäisten joukossa lisätään valinnanvapauden tueksi hakemistopalvelu, minkä avulla asiakas voi etsiä sote-palveluiden tuottajia.

    Mallia gsm-historiasta

    Pari vuotta sitten muutamat ohjelmisto- ja teknologialalla toimineet yrittäjät ja asiantuntijat perustivat KAPAK ry:n, jonka tarkoituksena on edistää julkisen tahon digitalisaatiota hyödyntämällä olemassaolevia markkinoita paremmin.

    Yhdistyksen hallituksen jäsen Aimo Maanavilja teki työuransa operaattorimaailmassa. Ensin Helsingin puhelinyhdistyksessä ja myöhemmin Elisassa. Hänen mukaansa sote-puoli voisi ottaa oppia operaattorien historiasta.

    1970-luvulla Suomessa oli lukuisia puhelinyhtiöitä, joiden teknologioiden piti sopia yhteen. Monessa muussa Euroopan maassa oli sen sijaan valtiovetoista operaattoritoimintaa.

    Suomen avoin kilpailu pakotti toimijat kehittämään uutta.

    – En usko, että valtion budjettirahoituksella olisi lähdetty kehittämään gsm-järjestelmää sillä intensiteetillä kuin Nokia lähti sitä kehittämään

    Tästä kumpuaakin se kolmas huolenaihe. Terveysteknologia on nyt kuuma ala maailmalla ja sen merkitys Suomessakin vientialana kasvaa.

    Jos suomalaiset sote-alalle erikoistuneet ohjelmistoyhtiöt eivät saa kotimaasta julkisia referenssejä, niiden on liki mahdoton menestyä maailmalla.

    Kun valtio on vielä päättänyt perustaa sote-ict-yhtiön ja sotedigi-yhtiön auttamaan maakuntia tietojärjestelmäasioissa, ovat ohjelmistoyritykset olleet kummissaan. Jotkut ovat jopa epäilleen valtion ryhtyvän tuottamaan tietojärjestelmiä sote-toimijoille.

    Alivaltiosihteeri Pöysti tunnistaa myös ohjelmistoyhtiöiden tarpeet julkisille referensseille. Siksi hän muistuttaa, että valtio aikoo hankkia ohjelmistoratkaisuita myös innovatiivisten julkisten hankintojen ja kumppanuuksien kautta.

    Näihin hankintoihin pienten ohjelmistoyhtiöiden on helpompi päästä mukaan.

    Hankintoja ei saa pysäyttää

    Sosiaali- ja terveydenhoitoaloilla käytetään hyvin monia tietojärjestelmiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tietojohtaja Pekka Kahri kuvailee tietojärjestelmäkenttää äärimmäisen hajanaiseksi, jossa laajojen tietojärjestelmien toimittajia on 12.

    – Mutta yksikään järjestelmä ei ole samanlainen vaikka olisi saman toimittajan. Aika paljon tietojärjestelmiä on myös elinkaarensa loppuvaiheessa

    Atostekin Torhola taas muistuttaa, että kun lasketaan mukaan pienemmät ict-ratkaisut, jotka käsittelevät kliinistä tietoa, on järjestelmiä monta sataa.

    Kahria huolestuttaa, että sote-uudistus pysäyttää parempien ohjelmistojen hankinnan ja käyttöönoton julkisella puolella. Kahri muistuttaa myös, että sote-uudistuksessa noin 220 000 työntekijän työnantaja vaihtuu, omaisuudet vaihtavat omistajaa ja kaikki sopimukset pitää käydä läpi.

    Hän arvioi, että seuraavan kahden vuoden aikana pääpaino on jatkuvuuden varmistamisessa ja muutoksen läpiviennissä. Tämän jälkeen alkaa useamman vuoden tai vuosikymmenen kehitystyö, johon keskeisesti liittyvät myös tietojärjestelmien kehitys.

    Pöysti puolestaan uskoo, että valtio voi nopeuttaa kehitystyötä.

    – Yhteinen kehittäminen saa valtiolta nyt hyvin merkittävän investointiruiskeen

    Pekka Leiviskä

    toimitus.ht@bonnierbusiness.fi