Susanna Huovinen on hallituksen tiukka sotepuolustaja

    Joulukuun 19. päivä järjestämislakityöryhmä jätti peruspalveluministeri Susanna Huoviselle (sd.) mietintönsä hieman erikoisessa tilaisuudessa, jossa kuulijalle jäi epäselväksi kuinka vahvasti työryhmä esityksensä takana seisoi.

    Yksi asia päivän aikana tuli kuitenkin selväksi. Peruspalveluministeri ei julkisuudessa hallituksen linjauksista lipsunut, ja niitä hän puolustaa edelleen.

    Hallitusohjelmaa tehtäessä kunta- ja soteuudistukset muodostivat tiukan paketin. Kun kuntauudistuksella maahan saataisiin vahvempia peruskuntia, ne voisivat helpommin kantaa vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Päätöksenteosta tulisi demokraattista ja sosiaali- ja terveyspalvelut saataisiin integroitua.

    Tämän lähtökohdan takana Huovinen seisoo tanakasti. Kahden suuren uudistuksen kytkös on hänen mielestään edelleen olemassa.

    – Tavallaan molemmat hankkeet vievät kehitystä samaan suuntaan. Soten kannalta on ollut jossain määrin haastavaa se, ettei kuntauudistuksessa vahvoja peruskuntia ole syntynyt riittävän rivakasti.

    Huovinen ei kuitenkaan ala jakamaan iskuja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.). Hän muistuttaa kuntauudistuksenkin etenevän.

    – Meillä on kuitenkin eduskunnassa hyväksytty kuntarakennelaki.Sen mukaiset selvitykset ovat alueilla käynnistymässä ja osin jo käynnissä. Molemmat uudistukset ovat kyllä menossa eteenpäin.

    Siitä Huovinen muistuttaa, että peruspalveluministerinä hänen ensisijainen tehtävänsä on vahtia kehitystä sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta. Sitä työtä taas vei ”melkoisen harppauksen eteenpäin” järjestämislakityöryhmä, sisäisine erimielisyyksineenkin.

    Parannus nykyiseen tulee ennen muuta järjestämisvastuullisten tahojen määrän putoamisesta kolmannekseen nykyisestä.

    – Eihän se poista sitä, etteikö sitten jossain myöhemmässä vaiheessa rakenne voisi vielä muuttua joksikin muuksi. Jostain on kuitenkin aina lähdettävä liikkeelle. Näen tämän myös vähän pidemmälle ulottuvana prosessina.

    ”Nyt uudistetaan rakennetta”

    Huovinen muistuttaa tavan takaa, että nyt uudistetaan rakennetta, mikä on vaikeasti miellettävä asia. Rakenne ei ratkase ongelmia, mutta se on siihen tärkeä väline.

    Rakenteen uudistamisen jälkeen testiin joutuvat maakuntien ja kuntien päättäjät, jotka alkavat sitä toteuttamaan.

    Mutta ennen kuin tuohon vaiheeseen päästään edessä on monenlaisia vaiheita. Vähäisimpiä niistä eivät ole perustuslailliset kysymykset. Esiin nousevat ainakin perustuslakiasiat. Nyt valmistelussa konsultoidaan tiiviisti oikeuskansleria.

    – On arvokasta, että oikeuskanslerikin on ollut halukas apuaan tässä työssä antamaan, mutta viime kädessähän asia on perustuslakivaliokunnan käsissä.

    Monet oikeusoppineet ovat puhuneet kuntayhtymämallien puolesta. Huovinen muistuttaa, että järjestämislakityöryhmä mahdollisti myös ne. Hänen mielestään perustuslakikysymykset eivät kulminoidu vain siihen puhutaanko kuntayhtymistä vai vastuukunnista. Hänen mielestään on pikemminkin kyse äänivallasta.

    – Äänivaltakysymystä perustuslakivaliokunta joutuu hyvin tarkkaan pohtimaan.

    Huovinen kysyy nykyisen äänileikkurin oikeudenmukaisuuden perään. Hänen kotikuntansa Jyväslylän asukkaan ääni on 80 prosenttia toisen kunnan asukkaan äänestä.

    – Toivoisin, että perustuslakivaliokunnassa katsottaisiin, onko tämä pitkältä juontuva tulkinta edelleen perusteltavissa. Minua tämä kiinnostaa paitsi ministerinä myös kansalaisena.

    Äänivaltakysymyksen lisäksi Huovinen toivoo valiokunnan pohdittavaksi kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia palveluihin.

    Keskusteluun on noussut myös erityisvastuualueiden, ervojen, aseman vahvistuminen.

    – Jos oikeasti halutaan tehdä järkeviä ratkaisuja, niin jollakin täytyy asiaan olla kokonaisvaltaista otetta. Tässä sitä ervalla on.

    Huovinen myöntää, ettei asia ole ongelmaton. Millaisissa asioissa ja kuinka paljon ervalle vastuuta pitäsi antaa.

    – Tästäkin saadaan eduskunnassa ihan varmasti laaja keskustelu aikaiseksi, koska nykyisissäkin ervoissa on vähän erilaisia käytäntöjä. Yhteistyö ervojen sisälläkin vaihtelee.

    Hämmentävä

    hankintapykälä

    Järjestämislakiin on kirjattu myös julkisia hankintoja koskeva pykälä, joka mahdollistaa sen, että sote-alueet ja perustason alueet voivat tuottaa palveluita toisilleen ilman hankintalain velvoittamaa kilpailutusta.

    Huovinen sanoo tämän olevan asian, joka jatkotyössä nousee vielä esille.

    Varmaa on niin että kilpailutus on sellainen keino, jolla ainakin osittain pystytään varmistamaan, että saataisiin tehokkuuksia irti. Tehokkuudessakin on sitten monia puolia ja tämä on varmaan yksi osa keskustelua. En lähde tässä prosessin vaiheessa ennakoimaan, mihin tämä esitys näiltä osin tulee päätymään.

    Ensin rakenneuudistus,

    sitten rahoitusuudistus

    Rakenne- ja rahoitusuudistukset eivät Huovisen mielestä kulje yhdessä. Hallitus on päättänyt selvittää rahoitusjärjestelmän, ja se työ on lähdössä liikkeelle selvällä aikataululla. Valmista pitää olla vuoden kuluttua, muutamaa kuukautta ennen eduskuntavaaleja.

    – Ne puolueet, jotka saavat kansalta valtakirjan voivat sitten tehdä valintoja seuraavassa hallitusohjelmassa.

    Rakenteen uudistaminen ensin on hänen mielestään välttämätöntä, jotta tiedetään, millaiseen rakenteeseen rahoitusta ollaan tekemässä.

    – Jos me nyt lähdettäisiin rahoituksessa kiirehtimään, niin pelkään, että tekisimme siitä epätarkoituksenmukaisen.

    THL:n mallissa

    omat ongelmansa

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL, esitti syksyllä oman, raha seuraa potilasta -mallinsa, jonka esikuvana oli Ruotsin nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä. Huovinen arvioi, ettei THL ole tarkoittanut esitystään rakenneuudistuksen yhteydessä toteutettavaksi, vaan pikemminkin pidemmälle tulevaisuuteen suuntautuneeksi keskustelun avaukseksi.

    Huovisen mielestä mallista löytyy muutamia heikkouksia.

    Yksi niistä on sote-integraation toteutuminen.

    – Malli haki vastauksia vain terveydenhuoltoon. Emme kuitenkaan pääse terveyden edistämisessä eteenpäin ellemme pidä sosiaalihuoltoa mukana.

    Filosofisempana kysymyksenä hän pitää ajatusta valinnan vapauden kasvattamisesta.

    – Kenen oikeudesta valita silloin puhutaan? Kun valinnan vapautta halutaan korostaa, niin se on usein meidän hyvin koulutettujen ja hyvin toimeentulevien oikeutta valita. Miten monisairaat hankalassa elämäntilanteessa olevat ihmiset osaavat ja pystyvät valitsemaan, se on teema, jota jatkokeskustelussa aion pitää esillä.

    Kyllä Huovisen mielestä Ruotsin mallissa on tasa-arvoa parantaviakin piirteitä. Tukoholmassa lähiöasukkaat ovat hakeutuneet hoitoon vauraammille alueille maineeltaan parempien palvelujen ääreen.

    – Meillä terveydenhuoltolain muutos jo johtaa siihen suuntaan. Mehän voimme nyt valita oman terveydenhoitopaikkamme. Valinnan vapauden esiin nostaminen ei ole ainoastaan huono asia, mutta valinnan vapauden eri puolista pitäisi käydä keskustelua.

    Hän huomauttaa, että Ruotsissa kaupunkiseuduilla terveysasemien määrä on lisääntynyt, mikä on helpottanut hoitoon pääsyä, mutta varjopuolena on ollut se, että lääkärit perustavat asemia tiheään asutuille alueille, jolloin harvempaan asutut alueet ovat jäneet tarjonnan puutteessa heikompaan asemaan.

    Julkinen järjestämisvastuu

    antaa tilaa yksityisillekin

    Yksityisen sektorin kasvu sosiaali- ja terveydenhuollossa ei huoleta Huovista.

    – Monessa yksityisessä palvelutuotannossa tehdään todella hyvää työtä, joka tuo lisäarvoa julkisen sektorin puolelle. Yhteistyön merkitys on tärkeä. Sosiaalidemokraattina minulle julkisen palvelutuotannon merkitys on tärkeä ja se toimii nähdäkseni myös tulevaisuudessa järjestelmämme kivijalkana.

    Kolmanteen sektoriin hän suhtautuu erityisen myönteisesti.

    – Se pystyy auttamaan julkista sektoria tehtäviensä hoidossa ja tuomaan julkisen ja yksityisenkin puolen hyödynnettäviksi uusia ja hyviä käytäntöjä.

    – Meidän pitäisi nähdä tämä enemmän yhteistyökuviona unohtamatta, että vastuu kuuluu julkiselle puolelle. Kansalaisille ei saa syntyä sellaista kuvaa, että heitä voidaan pompotella ihan miten vaan.