Olen saanut tiimiini mukaan ujon, mutta sitkeän työkaverin. Hän ei pidä meteliä itsestään, mutta kysyttäessä kertoo mielipiteensä. Hän ei väsy pitkänkään työpäivän jälkeen, ja hän jaksaa ajatella viileän järkevästi, vaikka muu tiimi väittelisi kiivaasti potilaan hoitovaihtoehdoista.
Hänellä on meitä muita kapeampi työkenttä mutta sitä syvempi osaaminen työkyvyn arvioimisessa. Hänet on koulutettu tunnistamaan sellaiset asiakkaat, joiden työkyky saattaa tulevien 12 kuukauden aikana heikentyä. Mehiläisessä kutsumme tätä työkaveriamme Työkykytutkaksi.
Terveydenhuollon asiantuntijoiden yksi vahvimpia osaamisalueita on tiivis moniammatillinen yhteistyö. Hyvin toimiva yhteistyö perustuu esimerkiksi psykiatrin, psykologin ja sairaanhoitajan keskinäiseen ammattitaidon kunnioittamiseen, oman roolin ymmärtämiseen ja oman osaamisalueiden rajallisuuden tunnistamiseen sekä vahvaan keskinäiseen luottamukseen. Tähän asiantuntijatiimiin toivotan lämpimästi tervetulleeksi kollegaksi uutteran tukiälyn, tai itseasiassa joukon tukiälyjä.
Tukiälyt sujuvoittamaan erityisesti arkista potilastyötä
Toivon saavani tukiälystä lisää työkavereita, jotka sujuvoittavat ja helpottavat erityisesti käytännön arkista potilastyötä. Uskon nimittäin, että tukiälyä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää yhä luontevammin mm. sairaskertomushistorian tietojen läpikäymisessä, vastaanottotilanteessa kartoitetun tiedon syöttämisessä järjestelmään sekä diagnosoinnin ja hoidon suunnittelun tukemisessa.
Tukiälyjen kehittyminen ei kuitenkaan korvaa lääketieteellisten perusasioiden opiskelua ja jatkuvaa ammatillista kehittymistä, vaan pikemminkin päinvastoin: Kliinisen työn ammattilaisia tarvitaan kehittämään, arvioimaan ja valvomaan tukiälyn mielekästä käyttöönottoa. Tukiälyt tuskin vielä aivan lähivuosina mullistavat terveydenhuollon päätöksentekoa täysin – ja toivottavasti eivät koskaan tulekaan olemaan ratkaisevassa asemassa potilaiden diagnosoinnin, hoidon määräämisen tai virallisten lausuntojen antajina.
Poikkeavan käytöksen päättelykykyä
Olen osallistunut muutamiin innovatiivisin työpajoihin, joissa on vapaasti ideoitu hypoteettisia tekoälyn käyttöalueita. Työtapaturmien ennaltaehkäisyyn liittyen pohdimme, miten tunnistaa poikkeavaa käyttäytymistä. Hypoteesina ideoinnissa oli, että poikkeama esimerkiksi parkkihallin pysäköintitilojen käytössä, kahviautomaatin tilauksissa tai kopiokoneen käyttörutiineissa saattaa heijastaa sellaista muutosta henkisessä ja fyysisessä voinnissa, millä voisi olla puolestaan yhteys tapaturma-alttiuteen. Kiinnostaa on se, että edellä mainitun kaltaisessa ajatusharjoituksessa tulee tunnistaneeksi niitä tilanteita, joissa voidaan tehdä inhimillisiä terveystekoja ilman tukiälyäkin.
Kahvikoneen ja kopiokoneen edustat ovat toden totta paikkoja, joissa työkaverin tavallisesta poikkeavat toimintamallit tai eleet voi tunnistaa. Näin huomatessaan kannattaakin kysyä: “Mitä kuuluu, onko kaikki hyvin?”, sillä kyllä, toistaiseksi ihmisen havainto- ja päättelykyky päihittää tekoälyn vielä mennen tullen.
Kaisla Joutsenniemi
Lääketieteellinen johtaja, Mehiläinen Oy
Psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri
