Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointiin toivotaan selkeyttä – ”Mitkä toiminnot sitovat turhaan resursseja”

Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointiin toivotaan selkeämpiä ohjeita. Selvitystyöryhmä on pohtinut valtioneuvoston tukemana kansallisia läpinäkyviä periaatteita priorisoinnin tueksi. Keskiviikkona julkaistussa raportissa ehdotetaan, että usean ministeriön yhteinen toimija ns. priorisointineuvottelukunta koordinoisi prioriteettiperiaatteiden toteutumista käytännössä.

Terveydenhuollon priorisoinnissa on kyse asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Resurssit terveydenhuollossa ovat rajalliset ja aina riittämättömät, vaikka sote-menoihin laitettaisiin rahaa miten paljon tahansa. Hoitovalikoima on loputon. Terveydenhuollossa joudutaan priorisoimaan, mitä hoitoja järjestetään ja millä tavoin.

Selvityksessä priorisoinnilla on tarkoitettu kaikkia niitä toimintoja, jotka pyrkivät terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen.

Hankkeen vastuullisen johtajan Paulus Torkin mukaan tutkimus osoitti, että on olemassa kaksi todellisuutta. Ensinnäkin kansalle ei ole avoimesti viestitty, mitä mahdollisuuksia terveydenhuollossa on tarjota ja miten tarpeisiin on mahdollista vastata. Eli jos jatkamme samalla mallilla ilman selkeämpiä priorisointikriteerejä, joko yhdenvertaisuus tai hyväksyttävyys kärsii. Toisaalta hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen muutaman kuukauden kuluttua antaa mahdollisuuden viedä uusia toimintamalleja uusille alueille.

– Nyt on keskusteltu päivystysten ruuhkautumisesta, mikä johtuu ikäihmisten palveluiden ja perustason ongelmista. Meillä on selkeästi akuutteja kehittämistarpeita. Samalla on käynnissä iso uudistus, joka tarjoaa mahdollisuuden sille, että toimintaa pystytään uudistamaan, Torkki sanoo Hoiva&Terveydelle.

Torkin mukaan meillä on terveydenhuollossa erittäin vaikuttavia toimenpiteitä, mutta samalla myös hyvin paljon sellaista toimintaa, jotka voi kyseenalaistaa, eli kuinka vaikuttavia ne ovat suhteessa resurssien käyttöön. Meillä on esimerkiksi kontrollikäyntejä, jotka voivat olla tarpeettomia ja hyvinkin pieniin vaivoihin, jotka voivat parantua itsestään, käytetään ammattilaisten panosta.

– Meidän tulisi käynnistää keskustelu siitä, mihin raja vedetään. Mitkä toiminnot ovat sellaisia, joissa hyöty on kyseenalainen ja toiminnat sitovat turhaan resursseja. En osoittaisi sormella yhtä asiaa, kun todellisuudessa systeemissä voi olla useampia toimintoja, joihin tulisi kiinnittää huomiota, Torkki sanoo.

Ilman selkeytystä, jatkossakin joudutaan aina piilopriorisoimaan

Selvityksen mukaan ensimmäisenä tulisi määrittää terveydenhuoltoon kokonaisuutena käytettävissä oleva rahamäärä ottaen kuitenkin huomioon perus- ja ihmisoikeuksista juontuvat vaatimukset. Näin määriteltyä rahamäärää tulisi pitää käytännössä sitovana, jollei tapahdu yllättäviä muutoksia, kuten pandemia tai muut globaalit kriisit.

Lisäksi terveydenhuollon lainsäädäntöä tulisi kehittää siten, että nykyistä paremmin ja tietoisemmin hyväksytään taloudellisten ja muiden resurssien rajallisuus, vaikka resurssien puute ei voikaan yksinään olla hyväksyttävä peruste olla toteuttamatta perus- ja ihmisoikeuksia.

Muussa tapauksessa joudutaan todellisuudessa jatkossakin aina piilopriorisoimaan, kun rajalliset resurssit vähintäänkin paikallisesti jollain ajan hetkellä eivät mahdollista kaiken mahdollisesti hyödyllisen hoidon antamista. Tällöin riskinä on nykyistäkin suurempi tosiasiallinen eriarvoistuminen eri väestöryhmien välillä tai alueellisesti sekä julkistalouden ennen pitkää kestämätön kustannusten kasvu, selvityksessä todetaan.

Selvitystä on ollut tekemässä Helsingin yliopistosta poikkitieteellinen ryhmä sekä NHG.

Edellinen artikkeliHALI: STM:n on ohjeistettava Valviraa hoivan henkilöstömitoituksesta
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: Hoitoalan työriidan sovittelua jatketaan maanantaina