Terveydenhuollon viha-rakkaussuhteet

Ärsyynnyin erään digitaalisen terveyspalvelun aiheuttamista ongelmista. Vaahtosin asiasta kollegojeni lietsomana. Itse en kyseistä digipalvelua ollut käyttänyt. Mielipiteeni oli kuitenkin jo ennalta selvä; kaikki on huonoa ja pelkästään sitä itseään.

Katsoin myöhemmin samaa digipalvelua potilaan näkövinkkelistä. Hämmästyin, kun parjaamani palvelu toimi sukkelasti ja yksinkertainen asia hoitui lähes mitättömällä vaivalla. Digipalvelu, jonka kuvittelin umpisurkeaksi, vaikuttikin lähes loistavalta.

Totesin alkuperäisen ennakkoluuloni olleen oikeassa, sillä palvelu teki työnteosta hitaampaa ja hankalampaa. Toisaalta se oli myös väärässä, sillä potilaan roolissa hoitoni järjestyi aiempaa sujuvammin. Vastakohdat olivat yhden kokemuksen tai näkökulman etäisyydellä toisistaan ja mielessäni palveluun muodostui outo viha-rakkaussuhde.

Olen nuorena pian lääkäriksi valmistuvana suomenkielisenä miehenä huono esimerkkihenkilö koko kansan terveysdigipalvelujen tosielämän toimivuudesta. Jäin pohtimaan, miten sama toimitus onnistuisi vanhemmalta digilaitteisiin tottumattomalta vanhukselta? Entä miten hoituisivat terveydellisesti monimutkaisemmat tapaukset? Eniten mieltäni kuitenkin askarrutti: Miksi uudet asiat aiheuttavat niin vahvoja tunteita puolesta tai vastaan?

Asiantuntijan mieli on koulutettu asentoon, joka nojaa optimistisesti tutkittuun tietoon. Koska tiedekin on erehtyväistä, tulee tietoa arvioida terveen skeptisyyden kera.

Terveydenhuollon ammattilaisen työ herättää vahvoja tunteita, kuten vihaa, uteliaisuutta, empatiaa, surua ja häpeää. Niitä pystyy käsittelemään arvioimalla lääkkeen tai hoidon vaikuttavuutta – hyötyjä, haittoja, tehoa ja kustannuksia – sen hetkisen tietotaidon avulla. Voimakkaat tunteet ryöpsähtävät kuitenkin helposti yli, jos tutkittua tietoa ei ole tai sen tulkitseminen on liian vaikeaa. Silloin mieltä puhuttelee tutkitun tiedon sijasta kokemukset ja opitut ajatusmallit, optimismi ja skeptisyys, jotka työntävät mielipiteitä kohti ääripäitä synnyttäen vihan tai rakkauden leirejä. Välillä syntyy myös outoja viha-rakkaussuhteita.

Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat oiva esimerkki oudoista viha-rakkaussuhteista. Yksi rakastaa Eskoa, toinen LifeCarea, kolmas vannoo Mediatrin nimeen. Jokaisella rakastetulla järjestelmällä on myös vihaaja. Kuka osaa oikeasti arvioida, mikä lukuisista tietojärjestelmistämme on raha ja terveys huomioiden vaikuttavin eli kustannusvaikuttavin? Tällä hetkellä kyse on subjektiivisesta mielipiteestä.

Terveydenhuoltomme on aitaus, jonka keskellä on suuri ja kömpelö kolmipäinen norsu. Norsunpäitä ovat potilas, ruohonjuuren ammattilainen ja terveydenhuollon päättäjä. Aitaus on kasvanut pitkään perinteisen lääketieteen ansioin. Digitalisaatio vahvistaa pystytettyjä aitoja ja voi löytää vielä kaavoittamattomaksi jääneitä alueita.

Digitalisaatio voi olla uhka. Vaarana on näännyttää yksi norsunpäistä, jolloin koko ruumis kuihtuu. Digitalisaatiosta voi myös tulla mahdollisuus. Se vaatii halua nähdä toisen näkövinkkeli, siis koko kentän ehdotonta yhteispeliä.

Terveydenhuollon perusteet tulisi rakentaa mittaamiselle, joka huolehtii kaikkien tarpeista. Mittaaminen on työkalu, joka mahdollistaa sujuvamman asiakuuden, mielekkäämmän työnteon ja tehokkaamman resursoinnin. Se mahdollistaa myös uusien innovaatioiden objektiivisen tarkastelun, jolloin tunteet eivät enää ryöpsähtele pelkkien kokemusten vuoksi.

Terveysteknologian uudet innovaatiot tulevat tulevaisuudessa olemaan, lääkkeiden ja muiden nykyhoitojen ohella, laajasti osana terveydenhoidon jokapäiväistä työkalupakkia. Vaikuttavuutta rakennetaan pitämällä jokainen norsunpää tyytyväisenä ja luomalla tasapainoinen norsun ruumis, joka ottaa digitalisaation innolla vastaan.

En halua muuttua vihaajasta rakastajaksi pelkästään sidosryhmäni kokemusten perusteella. En myöskään jaksa kuunnella vastakkainasettelua, sillä asiat näyttävät erilaiselta, riippuen mistä katsoo. Haluan olla mukana kehittämässä terveydenhuoltoamme digitalisaation kynnyksellä yhdessä kaikkien kanssa.

Waltteri Tuompo

Kirjoittaja Waltteri Tuompo on lääketieteen kandidaatti ja työskentelee  terveyskeskuslääkärinä terveydenhuollon ruohonjuuritason aitiopaikalla.

Edellinen artikkeliKeski-Suomen sairaanhoitopiiri käynnistää yhteistoimintaneuvottelut – osa Aster-hankkeen alasajoa
Seuraava artikkeliLehtileikkeet: Hoitajien velvoittamista koronarokotuksiin selvitetään