Antti Rinteen hallitusohjelmassa perusterveydenhuollon vahvistaminen on vahvasti fokuksessa. Hyvä niin.
Silmäterveydenhuollon puolella yksityinen sektori – optikkoliikkeet ja silmäsairaalat optikko- ja silmälääkärivastaanottoineen – ovat vuosikymmeniä kantaneet päävastuun suomalaisten peruspalveluista. Tähän on monta syytä, mutta tärkeimpiä lienee se, että silmäsairaudet oireilevat potilaan kannalta usein samalla tavalla: näön heikentymisenä tai näkemisen häiriöinä. Tähän apu haetaan ensisijaisesti optikkoliikkeestä. Yksityisiä optikko- ja silmälääkäripalveluita silmälaboratoriotutkimuksineen käyttää vuosittain reilut 1,5 miljoonaa kansalaista*.
Ikääntyminen ja silmäsairaudet – kaihi, ikärappeuma, glaukooma ja diabeettinen retinopatia – ovat tiukasti kytköksissä toisiinsa. Siksi silmäterveydenhuollon, toki monen muunkin erikoisalan, käyntimäärät lisääntyvät eksponentiaalisesti seuraavan vuosikymmenen aikana.
Silmäterveydenhuolto on pienien resurssien neulankärkiala: Palvelut tuottaa noin 1500 laillistettua optikkoa ja 500 silmälääkäriä. Lääkäreistä yli 300 työskentelee pää- tai sivutoimisesti optikkoliikkeissä. Hoitoon pääsyn viive on silmätaudeissa yksi pisimmistä** ja sairauksien aiheuttamat menetykset yhteiskunnalle vuosittain jo tällä hetkellä miljardiluokkaa***.
Terveyskeskusten kehittämisajatuksia kuunnellessa erikoisalojen tuominen palvelujen osaksi tulee niissä jatkuvasti esiin. Perusajatus on varmasti oikea, mutta onnistumisen ratkaisee toteutus.
Jos laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia ei ole valmiiksi runsaasti työmarkkinoilla, heidän lukumääränsä merkittäväksi lisäämiseksi on vain vähän tai ei lainkaan keinoja; ei myöskään heidän siirtämiseksi työskentelemään yksityiseltä julkiselle. Ei liene – ehkä yksittäistä työntekijää tai ammatinharjoittajaa lukuun ottamatta – kenenkään intresseissä, että hallituksen hyvä kehittämishanke käynnistäisi ennennäkemättömän resurssikilpailun julkisen ja yksityisen välillä.
Mikäli julkisten terveyskeskusten palveluvalikoimaan halutaan sisällyttää silmäterveydenhuollon peruspalveluja, tarvitaan julkisen ja yksityisen toiminnallisen kumppanuuden mahdollistava kehitysote. Uskon, että samaan päädytään myös useiden muiden erikoisalojen kohdalla.
Hallituksen työkalupakissa on jo valmiiksi palveluseteli; väline, jolla yksityinen palveluverkosto – silmäterveydenhuollossa optikkoliikkeet – saataisiin helposti ja vähin kustannuksin liitettyä julkisen terveydenhuollon kumppaniksi. Palveluseteliä hyödyntäen voisivat terveyskeskukset silmäterveysosaamista tarvitessaan, resurssikilpailun sijaan, käyttää koko valtakunnan valmiiksi kattavan toimipisteverkoston palveluja; sen osaavaa ja innostunutta henkilökuntaa, kehittyneitä laitteistoja ja kaikkea muuta hyvää, jota markkinaehtoisesti jatkuvasti kehitetään yksityisin investoinnein.
Suomalaisen terveydenhuollon kulmakiven, terveyskeskuksen, on aika luoda nahkansa, jotta se pystyy tukemaan kansalaisten terveyttä jatkossakin.
* Lähde: GfK ja Taloustutkimus, 2019, 2015
** Lähde: Hilmo
*** Lähde: Tampereen yliopisto ja THL, 2018
Kirjoittaja Panu Tast on Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry:n toimitusjohtaja.
Näkemisen ja silmäterveyden toimiala (NÄE ry) edustaa näkemisen ja silmäterveysalan yrityksiä sekä niitä palvelevia valmistajia, maahantuojia ja tukkukauppoja. NÄE ry vastaa toimialan elinkeino-, terveys- ja koulutuspoliittisesta edunvalvonnasta, hoitaa alan viestintää sekä tuottaa tutkimustietoa ja koulutusta. Jäsenyritykset muodostavat noin 80 % toimialan liikevaihdosta. Yritysten lisäksi järjestöön kuuluu näkemisen ja silmäterveyden ammattilaisia kouluttavia oppilaitoksia ja heitä edustavia yhdistyksiä. NÄE ry on Kaupan liiton ja Suomen Yrittäjien toimialajärjestö.
