Uusien mahdollisuuksien kautta eroon vanhasta taakasta – silmäterveydenhuollon tulevaisuus

Niin silmäterveydenhuollon palveluiden tarjonta kuin silmäoptiikan lääkinnällisten laitteiden kauppa ovat kovaa vauhtia palautumasta COVID-pandemian jäljiltä.

Vuonna 2021 saavutettiin jo silmäoptiikan tuotekaupan osalta pandemiaa edeltävä taso, vaikka silmäterveydenhuollon palveluissa jäätiinkin vielä selvästi jälkeen. Silti paluuta vanhaan ei ole, siitä pitävät huolen alueuudistuksen toimeenpano, valmistelussa oleva hoitotakuu ja lähestyvät eduskuntavaalit.

Alueuudistuksen osalta valtuutetuilla on edessään koko uudistuksen tavoitteiden kohtalonhetket. Lähikuukaudet näyttävät, rohkenevatko valtuutetut peilata hyvinvointialueen väliaikaisen valmistelutoimielimen, eli VATEN:n pitkälle valmistelemia strategialuonnoksia uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin, eli turvaamaan yhdenvertaiset ja laadukkaan sote-palvelut, parantamaan niiden saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventamaan terveyseroja ja turvaamaan työvoiman saanti. Toivottavasti rohkenevat. Se tarkoittaisi myös merkittäviä muutoksia, sillä monin paikoin VATE:t ovat valmistelutyössään turvautuneet vahvasti peruutuspeiliin kristallipallon sijaan.

Toimeenpanon rinnalla myös perusterveydenhuollon seitsemän päivän hoitotakuun valmistelu etenee kovaa vauhtia. Toteutuessaan se muuttaa silmäterveydenhuollossa ja muilla erikoisaloilla paljon; jopa enemmän kuin valmistelijat ovat osanneet aavistaa. Muutoksen ajuri on hoitotakuuseen kirjattu vaatimus hoidontarpeen arvioinnin toteutuksesta hoitoon hakeutumispäivänä. Vaatimus koskee kaikkia vaivoja niin kauan, kunnes on arvioitu, kuuluuko vaiva perus- vai erikoistason hoidettavaksi.

Käytännössä hoitotakuu siirtää osan tähän asti täysin yksityisellä sektorilla tehdyistä perustason silmäterveydenhuollon käynneistä julkiselle; etenkin kun yksityisten käyntien SV-korvauksia ollaan voimakkaasti leikkaamassa. Tähän varautuminen, samoin kuin se miten ja kuka hoidontarpeen arviointi käytännössä tehdään, tuntuu olevan aivan auki.

Yksityiselle sektorille tehdään vuosittain yli 1,5 miljoonaa silmäterveydenhuollon tutkimuskäyntiä. Pelkästään 10 prosentin siirtymä tarkoittaisi 150 000 silmäoireisiin liittyvää lisäkäyntiä julkiselle. On korkea aika miettiä, miten yksityistä optikkoliikesektoria silmälääkärivastaanottoineen ja silmälaboratorioineen voisi tässä yhtälössä hyödyntää.

Nopeasti lähestyvät vuoden 2023 eduskuntavaalit alkavat epäilemättä näkyä myös sote-keskustelussa. Veikkaan, että paljon tullaan puhumaan nyt toimeenpantavan sote-uudistuksen jatkokehittämisestä, terveydenhuollon henkilöstön riittävyydestä ja hoitojonoista. Näihin kaikkiin on myös olemassa ratkaisuja, osin myös nopeita sellaisia. Ratkaisujen ytimessä taitaa olla julkisen sektorin kyky hyödyntää järjestämisvastuullaan olevien palvelujen tuotannossa yksityistä- ja kolmatta sektoria.

Aika laajasti taidetaan tiedostaa, mitä pitäisi tehdä. Pitäisi vain osata laskea vanhoista, sairaanhoitopiiri- ja kuntayhtymämaailman, malleista irti.

Panu Tast, toimitusjohtaja
Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry

 

Edellinen artikkeliFCG:n kysely: Joka kolmas sote-alan työntekijä ei koe työkykyään hyväksi
Seuraava artikkeliValviraan on tullut aiempaa enemmän tiedusteluja ammattioikeuksien poistamisesta