Vääntö kokonaisvastuusta jatkuu

Valinnanvapauslain laajentunut palveluvalikoima on puhuttanut tällä viikolla. Pienet tuottajat ovat kritisoineet 15. pykälän valikoimaa liian kattavaksi. Suuret palveluntuottajat haluavat laajentaa palveluvalikoimaa vielä enemmän erikoissairaanhoidon puolelle, koska kaikki palvelut löytyvät omasta takaa. Apuvälineet ovat tähän asti olleet jossakin sairaanhoitopiirien varastoissa, mutta pian ne ovat myös perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen keskuksessa.

Oman jännityksen tuo vielä maakunnan mahdollisuus määritellä sote-keskusten palveluvalikoimaan lisäyksiä. Maakuntien työ on markkinoiden avaamisen kannalta pari vuotta melkoista nuorallatanssia.

Valinnanvapauden ja tuottajien välisen kilpailun synnyttämisen takana on ollut sama ongelma koko lakityön ajan – miten löytää sellainen malli, jossa tuottajina voivat olla niin pienet kuin suuret.

Hallitus ratkaisi ongelman pudottamalla pienet yrittäjät kakkossijalle. ”Pienillä yrityksillä on edelleen hyvät edellytykset toimia asiakassetelipalvelujen ja henkilökohtaisen budjetin palvelujen tuottajina”. Ei mainintaa pk-yritysten tuottamasta sote-keskuksesta. Tämä edellä siteerattu lause löytyi jo tiistaiaamun tiedotteesta ilman, että piti avata vielä edes yhtään lakiesitykseen liittyvää tiedostoa.

Laajennettu palveluvalikoima viittaa siihen, että sote-keskuksilla on entistä paremmat valmiudet ottaa koppi paljon palveluja tarvitsevien ja moniongelmaisten asiakkaiden hoidosta. Mutta suurin osa asiakkaista on sellaisia, jotka käyttävät terveyspalveluja flunssan takia pari kertaa vuodessa. Miksi heitä varten täytyy pitää tämänkokoinen reservi?

Laajennettu palvelupalveluvalikoima ei ratkaise myöskään asiakkaiden kustannusten kokonaisvastuuta. Se olisi ratkaistavissa ainoastaan niin, että sote-keskus saisi sille annetun asiakaspohjan ja täyden vastuun heidän kaikista palveluistaan – toisin sanoin maakunta jakaisi kartan osiin ja kilpailuttaisi joka palan erikseen. Nyt näin ei tehdä.

Maakunnan ohella sote-keskuspalveluja tuottavat yhtiöt ovat jatkossa paljon vartijoita. Keskuksen tulee huolehtia asiakassetelituottajien koordinoinnista, setelien arvoista ja asiakkaan hoitoketjuista. Maakunta voi asettaa hoitoketjujen sujuvoittamiseksi koko ketjua kirittäviä kannustimia.

Aivan pahimmassa tapauksessa jatkossa sote-keskusjätit alistavat pk-yrittäjät vasalleikseen, jonka jälkeen pienen yrittäjän niskassa painaa suuren sote-keskusfeodaaliherran ies – kaleeria soudetaan suurimman tuottajan tahdissa. Parhaimmassa tapauksessa pk-yrittäjät ovat nyt vikkeliä ja ehtivät pikku hartioilla tuupata jättien välistä markkinoille.