Valinnanvapauden sarkajako

Hallituksen esityksen luonnos valinnanvapauslainsäädännöksi tuli kuin tulikin ennen joulua. Villeimpien huhujen mukaan reformiministerit painoivat pakettia kasaan alkuviikon iltoina niin sanotusti ”päätyyn asti”. Valinnanvapauslainsäädännössä päädyttiin palveluvalikoimaltaan suurin piirtein nykyisen terveyskeskuksen kokoiseen sote-keskukseen.

Kirjoitin toukokuussa Brommelsin raportin yhteydessä, että sote-palvelujen tuottaminen muuttuu vuodesta 2019 eteenpäin kuin rakennusurakaksi, jossa julkisten tuottajien ohella muutama suuri yksityinen tuottaja ryhtyy pyörittämään sote-keskuksia ja pienet yritykset toimivat niiden alla alihankintaketjuhäntinä. Keskiviikkoinen linjaus alleviivaa tätä vertauskuvaa entistä vahvemmin.

Sote-keskus lienee kooltaan oikea vaihtoehto, jahka palveluvalikoiman sisältö tarkentuu. Muun muassa Aalto-yliopiston tutkijat ja THL:n johtaja Markku Pekurinen ovat kirjoittaneet, että väestöpohjaltaan liian pieni sote-keskus tai omatiimi ei voisi ottaa taloudellista vastuuta asiakkaistaan. Riski kalliin paukun osumiseen olisi liian suuri. Mikä on tulevien sote-keskusten asiakaspohja, se jää vielä nähtäväksi.

Pekurinen totesi myös keskiviikon A-Studiossa, että sote-keskuksia voinevat jatkossa pyörittää maakunta ja pari suurinta ketjuuntunutta yritystä. Tuleeko isolle tuottajille suurempi ja ravinteikas sarka, ja pienemmille vähän kivisempi maapala? Hallanvaara voi olla maapalan koosta riippumatta kaikilla tuottajilla.

Maksuseteli, asiakasseteli ja henkilökohtaisen budjetin käyttö pitää lainsäädännössä asettaa niin, että suuria tuottajia velvoitetaan käyttämään palveluissa myös muita tuottajia. Alihankintaverkosto on pienille tuottajille parempi kuin ei mitään.

Vaikka sotea tehdään kieli vyön alla, toivottavasti jokainen ehtii edes joulun ajaksi himmata. Lukea kannattaa myös jotain muuta kuin valinnanvapauslakia.

Hyvää joulua kaikille Hoiva&Terveyden lukijoille!