Velvoittava hoitajamitoitus – tarpeellista vai ei?

Hoitajamitoitukset nousivat keskusteluun kuluvalla viikolla, kun uutisoitiin hoivayritys Esperi Caren yksikön sulkemisesta.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super sekä JHL vaativat sitovaa hoitajamitoitusta, joka nostetaan 0,7 hoitajaan palvelukodin asukasta kohden. Samaa vaativat nyt oppositiopuolueet sekä hallituspuolueet siniset ja keskusta. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kirjoitti aiheesta torstaina Twitterissä lisäten tekstitunnisteen #perhepolitiikka, ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) kertoi medialle tukevansa hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Mattila myös vaatii sanktioita velvoitteiden rikkomisesta.

Kokoomus vaikuttaisi olevan täysin eri linjoilla. Petteri Orpo tviittasi keskiviikkona, että yksioikoinen luku laissa ei takaa laatua eikä estä laiminlyöntejä.

Hoitajamitoituksista ollaan eduskunnassa käyty vääntöä niin 2012 kuin 2016. Vuonna 2012 SDP ehdotti hoitajamitoituksen nostamista 0,7 hoitajaan asukasta kohden, ehdotus kuitenkin kaatui. Vuonna 2016 hallitus harkitsi ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä hoitajamitoituksen pienentämisestä 0,4 hoitajaan asukasta kohden säästösyistä. Uudistuksella oli tarkoitus säästää 70 miljoonaa euroa vuodessa. Tämäkin ehdotus kaatui.

Erimielisiä tuntuvat olevan myös THL ja Valvira. Valvira on aiemmin sanonut, että hoitajamitoituksen laskeminen vaarantaisi potilasturvallisuuden. THL:n mukaan minimihenkilöstön määrittely ei ota riittävän hyvin huomioon, että asiakkaiden tarpeet vaihtelevat.

Tällä hetkellä iäkkäiden hoitoon liittyvää henkilöstömitoitusta säädellään vanhuspalvelulaissa sekä sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa. Laatusuosituksessa henkilöstön vähimmäismäärä ympärivuorokautisessa hoidossa on tehostetussa palveluasumisessa 0,5 hoitotyöntekijää asukasta kohden. Henkilöstöön lasketaan sairaanhoitajat, lähihoitajat ja esimerkiksi fysioterapeutti.

Suositukset ovat kuitenkin vain suosituksia. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että yksityisissä hoivayksiköissä hoitajien kerrotaan tehneen omien töidensä lisäksi niin siivoojan kuin keittäjän töitä.

Hoitajamitoitukset vaihtelevat eri yksiköissä – 20 prosentissa on 0,7 hoitajaa asukasta kohden

THL on tehnyt tutkimusta vanhuspalvelujen tilasta sekä tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksista ympärivuorokautisessa hoidossa. Viimeisimmät tulokset julkaistiin viime keväänä. Tilastoa on kerätty tiedustelemalla kunkin yksikön hoitajamitoitusta seurantaviikon aikana.

THL:n laskelmat mitoituksista tehostetun palveluasumisen ympärivuorokautisessa hoidossa

THL:n tilastoissa julkinen ja yksityinen ovat sunnilleen samalla viivalla hoitajamitoituksissa. Kaikista yksiköistä vain noin 6 prosentissa hoitajamitoitukset jäävät alle tämän hetkisten suositusten: 84 yksiköstä 44 yksityisessä ja 40 julkisessa palveluasumisen yksikössä ei noudateta 0,5 hoitajaa asukasta kohden. Sen sijaan yli 0,7 hoitajaa asukasta kohden on THL:n tilaston mukaan lähes 21 prosentissa kaikista yksiköistä: 289 yksiköstä 133 yksityisessä ja 156 julkisessa palveluasumisen yksikössä. Hoitajamitoitus on kasvanut vuodesta 2016, jolloin 0,7 hoitajaa asukasta kohden oli alle 20 prosentissa yksiköistä.

Palveluyksiköiden mitoituksia määriteltäessä on otettava huomioon asiakkaiden palveluntarve, toiminnan sisältö ja yksikön asiakasrakenne. Mitoitukset käytännössä nousevat – tai ainakin tulisi nousta – sitä mukaa mitä huonokuntoisempia asukkaita yksikössä on.

Velvoittava hoitomitoitus, jossa velvoitteiden rikkomisesta tulisi sanktioita, toisi ainakin jonkinlaiset standardit vanhustenhuoltoon. Takaako 0,7 hoitajaa asukasta kohden kuitenkaan välttämättä laadukasta hoitoa, kun keskustelu kääntyy kuitenkin aina rahaan? Jos minimimitoitus on sama myös niissä yksiköissä, joissa hoivan tarve ei ole niin suuri kuin toisissa, syökö se resursseja muista yksiköistä, joissa palveluntarve on suurempi?

Henkilöstön minimimitoituksia on vaikea ennalta määritellä, minkälaista palvelua kunkin yksikön asukkaat tarvitsevat. Lakiin kirjattu henkilöstömitoitus ei myöskään takaa palvelujen laatua. Esimerkiksi samoihin aikoihin, kun 0,4 hoitajan mitoituksesta luovuttiin, helpotettiin vähemmän koulutettujen alalle pääsyä luopumalla esimerkiksi soveltuvuuskokeista. Tämä toi alalle jonkin verran epäsopivia henkilöitä. Myös hoiva-alan järjestöt ovat painottaneet soveltuvuuskokeiden tärkeyttä.

Jos velvoittavia hoitajamitoituksia lähdetään kirjaamaan lakiin, olisi ehkä hyvä pohtia, pitäisikö kokonaishenkilöstömäärän sijaan kiinnittää huomiota moniammatilliseen kokonaisuuteen – jo potilasturvallisuudenkin vuoksi. Niin, että lähihoitaja ei tiukan paikan tullen tuuraa sairaanhoitajaa tai fysioterapeutti lähihoitajaa.

Jonna Waddington

Kirjoittaja on Hoivan ja Terveyden toimittaja.