Hyvinvointialueilla on hankintaruuhka päällä kunnilta ja kuntayhtymiltä siirtyneiden ostopalvelusopimuksien päättyessä ja hyvinvointialueiden käynnistäessä palvelustrategiansa mukaiset palvelutuotannon uudelleenjärjestelyt sekä palvelusopimuksien yhdenmukaistamisen.
Hyvinvointialueiden tulee sote-palveluita koskevissa hankinnoissaan ottaa huomioon sote-järjestämislain tarkentunut sääntely aiempien tavanomaisten sopimusehtojen ja hankintalainsäädännön asettamien menettelysäännöksien lisäksi. Erityisesti sote-järjestämislain sopimuksen vähimmäissisältövaatimukset toivat uusia velvoitteita, joiden vuoksi vanhat sopimuspohjat tulee käydä läpi ja päivittää ne lainmukaiselle tasolle.
Sote-järjestämislain vähimmäisehdot sisältävät pitkälti asioita, joita huolellisen toimijan pitäisi ottaa huomioon joka tapauksessa. Silmäys olemassa oleviin sopimuksiin paljastaa kuitenkin karun todellisuuden, jossa on toimittu luottaen yhteiseen ymmärrykseen sopimuksen sisällöstä ja ostopalvelutuottajan palvelutuotannon moitteettomuuteen.
Vähimmäisehdoissa on erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, että keskeiset asiat on kirjattu sopimukseen ja varauduttu häiriö- ja poikkeustilanteisiin. Lisäksi sopimuksessa on sovittava hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamisesta myös käytännössä. Huomioitava on erityisesti, ettei hyvinvointialueen vastuu pääty sopimuksen solmimiseen, vaan mm. sen ohjaus- ja valvontavastuu on otettava huomioon koko sopimuskauden aikana. Sopimuksen päättyessä tulee lisäksi ottaa huomioon siitä johtuvat seurannaiset.
Tarkentuneet säännökset tulee ottaa huomioon myös päätöksenteossa. Laki edellyttää, että päätöksen perusteluissa tuodaan esiin se, että lain vähimmäisehdot on otettu huomioon hankinnassa ja sitä koskevassa sopimuksessa. Lisäksi perusteluissa tulee ottaa huomioon, että hankinnassa on otettu huomioon ostopalveluille laissa asetetut edellytykset. Päätöksen perustelujen puute on päätöksen kaatava muotovirhe.
Suomen Kuntaliitto on julkaissut oppaan sote-sopimuksien vähimmäisehdoista, jota hyvinvointialueet sekä ostopalvelutuottajat voivat hyödyntää sopimuksia tehdessään. Vaikka mallit tarjoavat apuja, tulee kuitenkin jokaisessa tapauksessa ottaa huomioon ostopalvelun sisältö ja siihen liittyvät omat ominaispiirteet ja myös riskit. Eri sote-palvelut edellyttävät kuitenkin aina tapauskohtaista arviointia, joka kannattaa tehdä hankinnan suunnittelussa eikä vasta sopimuksen tulkintaa koskevassa mahdollisessa riitatilanteessa.
Auli Valli-Lintu
Legal Counsel, Director
KPMG Law Finland
