Sote- järjestämislaki (612/2021) velvoittaa hyvinvointialueet varautumaan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä jatkuvuudenhallintaan. Lain 3 luvun mukaan hyvinvointialueiden on huolehdittava velvollisuuksistaan myös hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Lain 15 §:n mukaan hyvinvointialueen on sovittava yksityisen palveluntuottajan kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvästä varautumisesta ja jatkuvuuden hallinnasta (15.2 §:n 5 kohta).
Ostopalvelusopimuksien vähimmäisehtoihin vaikuttavat myös hyvinvointialueille asetuksella (308/2023) tarkennetut varautumiseen ja valmiuteen liittyvät velvoitteet. Asetuksen 4 §:n mukaan hyvinvointialueiden on ohjattava myös yksityistä palvelutuottajaa.
Lähihistoria on toistuvasti havahduttanut varautumisteeman ajankohtaisuuteen. Erityisesti koronapandemia, epävakaat turvallisuusolosuhteet sekä työtaistelut ovat konkretisoineet muutoksia, jotka ovat vuosikymmeniä olleet lähinnä teoreettisia varautumistoiminnan kohteita.
Hyvinvointialueen varautumisvelvollisuutta ei voi siirtää
Pääsäännön mukaan organisaatiot, jotka huolehtivat tehtävistä normaalioloissa, huolehtivat niistä myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Palveluita ulkoistaessa on muistettava, ettei lakisääteisiä velvollisuuksia voida siirtää ja ulkoistamistilanteissa on huolehdittava varautumisen vastuunjaosta ja roolien määrittämisestä.
Sopimusperustainen varautuminen on osa hyvinvointialueen järjestämisvastuuta turvaavaa varautumisvelvollisuutta. Käytännössä esimerkiksi kuntien jatkuvuudenhallinta- projektissa (2016) on tunnistettu, että sopimuksiin ja niiden hallintaan suunnattava panostus on ollut suhteellisen vähäistä. Sote- järjestämislain edellyttämä sopimusehto täsmentää aiempaa oikeustilaa ja alleviivaa sopimusperustaisen varautumisen tärkeyttä. Hyvinvointialueiden on siis huolehdittava järjestämisvastuullaan olevien tehtävien toteuttamisesta kaikissa olosuhteissa eikä sopimukseen perustuva toiminta saa vaarantaa tätä velvoitetta.
Sopimusperustainen varautuminen käytännössä
Sosiaali- ja terveyspalveluiden sopimusperustainen varautuminen kilpailee hyvinvointialueen muiden resurssien kanssa. Ajankäytön ja taloudellisten resurssien lisäksi esimerkiksi hankinnoissa asiantuntemusta on suunnattava laadukkaan ja hankintayksikön vähimmäisvaatimukset täyttävän lopputuloksen varmistamiseen. Alla kolme keskeistä vinkkiä sopimusperustaiseen varautumiseen:
1.Hyödynnetään toimintaan ja tilanteeseen sopivia valmiita malleja.
Hyödyllistä tukea tarjoavat esimerkiksi Kuntaliiton opas hankittavien palveluiden sopimusehdoista ja varautumisesta sopimuksen päättymiseen sekä Huoltovarmuuskeskuksen SOPIVA-suositukset. Ylivoimaista estettä koskeville sopimusehdoille on paikkansa – kuitenkin force majeure -lausekkeen sisältävien vakioehtojen automaattinen liittäminen sopimukseen voi lisätä toiminnan kriisinkestävyyteen liittyviä riskejä. Toimivan ja kohtuullisen sopimuksen aikaansaamiseksi vakioehtoja ja valmiita malleja tulee siis arvioida ja muotoilla. Lisäksi ne tulee liittää osaksi organisaation muuta varautumiskehystä. Myös tapauskohtainen arviointi on tarpeen, jotta ehdot eivät esimerkiksi käänny itseään vastaan ja nosta palvelun hintaa.
2.Varmistetaan palveluntuottajan toimintaedellytykset.
Palveluntuottajan valinnalla on merkitystä hyvinvointialueen varautumisen kannalta. Hyvinvointialueilla on hankintalain nojalla oikeus asettaa soveltuvuusvaatimuksia, esimerkiksi palveluntuottajan taloudelliselle tilanteelle ja myös sote-järjestämislain 14 §:ssä asetetaan vaatimuksia yksityisen palveluntuottajan vakavaraisuudelle ja toimintaedellytyksille. Kilpailutuksessa on lisäksi mahdollista pyytää tarjoajilta selvitystä siitä, miten ne pystyvät järjestämään toimintansa poikkeustilanteissa ja miten niiden alihankintaketjut toimivat, sekä pitämään tällaiset suunnitelmat ajan tasalla sopimuskauden aikana. Tällaisilla vaatimuksilla voidaan pyrkiä varmistamaan palveluntuottajan toimintaedellytykset ja kriittisen toiminnan häiriönkestävyys.
3. Seurataan ja kehitetään aktiivisesti.
Varautuminen on yhteistyötä ja toimivat sopimusehdot edellyttävät hyvinvointialueelta panostusta. Aktiivisia toimia on suunnattava esimerkiksi yhteistyössä tapahtuvaan kehittämiseen, suunnitteluun, seurantaan sekä molemminpuoliseen oikea-aikaiseen viestintään ja raportointiin erityisesti suoritusvelvollisuuteen vaikuttavista tapahtumista tai häiriöistä. Yhteistyömenettelyt on rakennettava sisään kummankin organisaation rakenteisiin.
Néa Rantala ja Lotta Hiukka
Kirjoittajat työskentelevät juristeina KPMG:n julkishallinnon lakipalveluissa ja hoitavat erityisesti julkishallintoon, sote-sektorin juridiikkaan ja hankintoihin liittyviä toimeksiantoja.
