Kun ikääntyneen henkilön voimat ehtyvät ja kotona asuminen ei enää ole mielekästä tai turvallista, olisi kohtuullista, että hän saa tarvitsemaansa palvelua sosiaalihuoltolain asettamissa määräajoissa.
Viime aikoina mediassa on nostettu esiin, että ikääntyneet eivät saa sitä hoivaa, jota tarvitsisivat. Myös Hali ry:n tuoreesta selvityksestä käy ilmi, että osa hyvinvointialueista odotuttaa ikääntyneitä laittoman pitkään hoivakotijonoissa, ja ne rikkovat määräaikoja räikeästi.
Yksityisenä palveluntuottajana tätä keskustelua seuraa ristiriitaisin tuntein: Järkyttävien taloudellisten paineiden keskellä painivat hyvinvointialueet tekevät varmasti parhaansa, jotta saisivat järjestettyä riittävät palvelut kustannustehokkaasti. Tuntuu kuitenkin kohtuuttomalta, että kärsijäksi tässä tilanteessa joutuu koko ajan kasvava ikääntyneiden joukko.
Säästöjen karut seuraukset
Hyvinvointialueet hakevat säästöjä vähentämällä ostopalveluita, vaikka kaikilla hyvinvointialueilla ei ole todellista tietoa oman toimintansa kustannuksista. Lisäksi hyvinvointialueet pyrkivät kiristämään ympärivuorokautiseen palveluun pääsyn kriteereitä. Jo tällä hetkellä meille tulevat asiakkaat ovat varsin huonokuntoisia. Jos nämä jo nyt heikossa kunnossa olevat henkilöt joutuvat jatkossa pärjäämään vielä pidempään kotona, seuraukset pelottavat: terveydenhuollon palvelujen käyttö lisääntyy ja pahimmillaan ikääntyneitä menehtyy koteihinsa.
Hyvinvointialueilla on tarjottu ratkaisuksi yhteisöllisen asumisen lisäämistä. Koska ympärivuorokautiseen asumiseen tulevat asiakkaat ovat jo nyt erittäin huonokuntoisia, on vaikeaa nähdä, kuinka nämä henkilöt voisivat asua turvallisesti yhteisönä toinen toistaan tukien.
Kotihoito ei ole ratkaisu
Myöskään kotihoito ei ole tarkoituksenmukainen palvelumuoto ympärivuorokautisen asumispalvelun kriteerit täyttäville, runsaasti hoitoa tarvitseville ihmisille. Erityisesti alueilla, joissa välimatkat ovat pitkiä, ympärivuorokautinen hoito on myös taloudellisesti järkevämpää kuin kotihoito.
Tulisi pohtia myös ikääntyneiden pariskuntien tilannetta: Jos kriteereitä palveluiden piiriin pääsemiseksi kiristetään kohtuuttomasti, toinen osapuoli joutuu tahtomattaan omaishoitajan rooliin. Tämä voi osaltaan lisätä terveydenhuollon palveluiden tarvetta, kun kuormittuminen heikentää muuten itsenäisesti pärjäävän voimavaroja.
Nykyiset säästötoimet eivät perustu todelliseen tietoon vaan utopistiseen ajatukseen mahdollisista säästöistä. Todellisuudessa ne aiheuttavat lopulta vain lisäkuluja inhimillisen kärsimyksen lisäksi.
Palveluliiketoimintajohtaja
Hanna Ekman, Rinnekodit
Palvelualuejohtaja
Jonna Tuomikoski, Rinnekodit