Datalla ja digitaalisilla palveluilla on mahdollista lisätä työterveyden toiminnan vaikuttavuutta, mutta mitään tavoitteita ei saavuteta, jos yksilö ei itse koe olevansa motivoitunut muutokseen. Yrityksellä ja työterveyshuollolla on toki myös omat roolinsa työhyvinvoinnin vaikuttavuuteen.
Vaikuttavuus on laaja käsite. Vaikuttavuudessa on mielestäni yleisesti ottaen kysymys ensisijaisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamisen mittaamisesta suhteessa käytettyihin resursseihin.
Kun puhumme esimerkiksi Mehiläisen Työelämäpalveluissa työterveyden toiminnan vaikuttavuudesta, on kysymys aina yrityksen ja työterveyshuollon yhteistyön tuloksena syntyvistä tuloksista. Kun asiaa rajataan vielä tarkemmin työhyvinvoinnin ja työkykyjohtamisen tuloksiin, lopulta päädytään organisaatioiden ja tiimien kautta yksilön omiin voimavaroihin ja työkyvyn riskitekijöihin. Henkilön on itse koettava entistä varhaisempi puuttuminen omiin työkyvyn riskitekijöihin mielekkääksi samoin kuin tavoitteiden saavuttamiseen johtava tie.
Yksilöiden kantama vastuu omasta työhyvinvoinnistaan ei tarkoita, että se joka kerta näkyisi aina välittömästi yrityksen kokonaistuloksessa. Väitän silti, että muutos suhtautumisesta työhyvinvointiin lähtee yksilöistä ja voi sitä kautta tarttua työyhteisöön – niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessä. Työhön liittyvillä tekijöillä kuten työyhteisöllä, yrityskulttuurilla, esimiestyöllä ja johtamisella on valtava merkitys työntekijöiden hyvinvointiin, mikä välillisesti heijastuu myös tulokseen.
Peräpeiliin katsomisesta hiljaisten signaalien havaitsemiseen
Kun yrityksen kanssa tarkastellaan työhyvinvoinnin tai työkyvyttömyysriskin tilaa, on tarkastelukulma liian usein peräpeiliin katsova. Todetaan viime vuoden henkilöstötutkimuksen tulos tai seuraavien kahden vuoden eläkemaksuluokka ja mietitään yhdessä syitä näihin. Voimme aina oppia menneestä, mutta emme kuitenkaan voi enää vaikuttaa siihen, mitä on jo tapahtunut.
On yleisesti tiedossa, että esimerkiksi työkyvyttömyyttä ennakoivat merkit ovat usein havaittavissa jopa 7–10 vuotta ennen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Tämän vuoksi me Mehiläisellä haluamme erityisesti keskittyä vastaamaan jatkossa kysymykseen: miten ennakoiviin merkkeihin voitaisiin puuttua ajoissa?
Työkykyriskeihin reagoidaan vielä tänä päivänäkin useimmiten vasta pitkittyvän sairauspoissaolon myötä, jolloin ollaan jo myöhässä. Työterveyden pitäisi kyetä tavoittamaan riskiryhmässä olevat yksilöt jo paljon aikaisemmin. Kuka kuulisi, havaitsisi ja ennen kaikkea puuttuisi ”hiljaisiin signaaleihin”, jotka viestivät, että kaikki ei ole hyvin ja ensimmäiset askeleet polulla väärän suuntaan on otettu?
Nopeasti kehittyvän teknologian ja datan yhdistelyn avulla pystytään seulomaan terveysriskejä ja muita piileviä hyvinvointiongelmia huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Tämä mahdollistaa varhaisemman ennustamisen myös työterveydessä, mikä on edellytys hoidon ja tuen kohdentamiselle nykyistä aiemmin.
Yhdistämällä eri mittareita pystytään jo nyt rakentamaan ennakoivia algoritmeja, jotka laskevat esimerkiksi työntekijän työkykyriskin tai -ennusteen ja auttavat luomaan kuvaa henkilön terveyden ja hyvinvoinnin kokonaistilanteesta ja tarpeista.
Tukea yksilölle tavoitteiden saavuttamiseksi
Hiljaiset signaalit työkyvyn heikkenemisestä eivät läheskään aina ole edes yksilölle itselleen ilmeisiä. Sinnittely mielenkiintoisen työn imussa voi kestää pitkään eikä työtehokaan välttämättä lyhyellä aikavälillä laske. Väitän, että työterveyshuolto voisi kertyneen datan perustella nostaa riskiperusteistesti henkilön kontaktilistalleen jopa jo ennen työkyvyn selkeää notkahdusta ja käynnistää tilanteen kartoituksen yhdessä hänen kanssaan. Tällöin kohtaaminen työterveyshuollon ammattilaisen kanssa muuttuukin motivaatiokeskusteluksi, jossa henkilö itse asettaa omat tavoitteensa.
Tavoitteiden saavuttamiseksi henkilöille voidaan tarjota esimerkiksi räätälöityjä valmennuspolkuja, jotka auttavat häntä saavuttamaan tavoitteet. Digitaalisten työkalujen avulla voidaan tarjota konkreettisia vinkkejä, pieniä tekoja ja erilaisia toimenpiteitä elämäntapamuutosten aikaansaamiseksi. Kun omien tavoitteiden saavuttamista ja polun varrella tarjottujen toimenpiteiden vaikutuksia vielä yhdessä seurataan, saadaan aikaan tuloksia ja vaikuttavuutta yksilö- ja ryhmätasolla.
Uudet digitaaliset ratkaisut yhdistettynä rautaiseen työterveyshuollon ammattitaitoon mahdollistavat toimivan palvelun. Kaikki lähtee silti yksilön omasta halusta tehdä muutos ja saavuttaa hänelle sopivat tavoitteet. Nämä lähtökohdat mielessä suunnitellut sähköiset ratkaisut sekä asiantuntijoiden valmentava ote takaavat ainakin sen, että iso askel entistä ennaltaehkäisevämmälle tielle on otettu.
Tästä kehityssuunnasta hyötyy sekä yksilö että yritys. Tulokset näkyvät tulevien vuosien tilannearvioissa, jopa myös peräpeilistä katsottuna. Ei ole vain yhtä tahoa, joka vastuun yksin kantaisi, kun puhutaan työterveyshuollon toiminnan vaikuttavuudesta – vastuu on niin yksilöllä, työnantajalla kuin työterveyshuollollakin.
Kirjoittaja on Antti Miettinen, Mehiläisen Työelämäpalveluista vastaava liiketoimintajohtaja, jolla on aikaisempaa johtajakokemusta myös työeläkeyhtiö Ilmarisesta ja IBM:ltä.
