Yle: Hyvinvointialueiden säästöjen kokonaiskuva on hämärä
Hyvinvointialueiden talouden pitäisi olla tasapainossa 2026 mennessä. 2023 joulukuussa hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä oli 1,35 miljardia euroa, minkä jälkeen osalla alueista tilanne on entisestään heikentynyt. Kattavaa kokonaiskuvaa hyvinvointialueiden tulevista säästöistä koko maassa ei ole vielä olemassa.
Sosiaali- ja terveysministeriön ohjausyksikössä on paras kuva koko maan yleistilanteesta, mutta sielläkään tilanne ei ole aivan tarkasti selvillä.
– Se tiedonkeruu ei ole mitenkään ihan helppoa, osastopäällikkö Kari Hakari sanoo.
Hakari myöntää, että uudistus kuulostaa ja näyttää kaoottiselta, kun kenelläkään ei ole aivan selkeää kokonaiskuvaa, mutta se ei kuitenkaan ole hänestä aivan oikea kuvaus tilanteesta.
– Alueilla joilla tämä prosessi on suunniteltu hyvin ja ehkä aloitettu jo toimeenpanokin, ei koeta sitä tilannetta kaoottiseksi, Hakari arvelee.
Hakarin mukaan tiedonkeruussa joudutaan tekemään valtavasti käsityötä, sillä hyvinvointialueiden päätökset ovat keskenään radikaalisti erilaisia. Muutosohjelmat eivät myöskään ole pelkkiä säästöohjelmia, vaikka niistä sellaisena usein puhutaankin. Ohjelmat sisältävät erilaisia lyhyen-, keskipitkän- ja pitkän aikavälin muutoksia.
Yhteisiäkin piirteitä löytyy, mutta esimerkiksi osa hyvinvointialueista lomauttaa kaiken henkilöstönsä, osa johtajia ja osa ei ketään. Säästötarve vaihtelee nollan ja yli 300 miljoonan euron välillä.
Kaikki alueet painivat erityisesti vanhustenhoidon kanssa. Moni alue siirtää hoitajamitoitusta välttääkseen vanhuksia ympärivuorokautisesta hoidosta yhteisölliseen asumiseen, jossa vanhukset viettävät ison osan päivää yksin. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Karjalassa tehdään täsmälleen päinvastoin.
Jyväskylän yliopiston professori, ikääntyneiden ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger sanoo, että ympärivuorokautista hoitoa ei voi korvata yhteisöllisellä asumisella ja vanhusten palvelut ovat heikentyneet viime vuosina. Kröger uskoi, että hyvinvointialueet rahoittava valtio olisi ottanut lähtökohdaksi tasa-arvoiset palvelut ja sen, että alueet ovat samalla viivalla. Näin ei hänestä kuitenkaan ole käynyt.
STM:n Hakarikin näkee isoimpana riskinä sen, että alueiden välinen tasa-arvo pääsee repeämään. Toinen iso riski on, että mittavat säästö- ja muutosohjelmat ajetaan valtiontalouden säästöjen vuoksi väkisin läpi liian nopeasti. Silloin ne kohdistuvat helposti kohteisiin, joista leikkaaminen voi lopulta tuottaa enemmän kustannuksia kuin säästöjä.
Kun palvelut eriytyvät ja leikkauksia tehdään kiireellä, on perusteltua kysyä, toteutuuko perustuslain 19. pykälä, joka takaa jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
– Olen todennut tässä jo joku vuosi sitten, että minun mielestä meillä rikotaan perustuslakia joka päivä, Kröger lataa.
MTV: Mehiläisen toimitusjohtajalta kritiikkiä hyvinvointialueiden kannustimista
Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää kritisoi hyvinvointialueiden rahoitusta.
– Nyt tilanne on se, että hyvinvointialueet saavat kiinteän budjetin riippumatta siitä, vastataanko puhelimeen, onko jonot terveyskeskuslääkärille, pääseekö ympärivuorokautiseen hoivaan tai leikataanko potilaita, jotka on jonossa. Rahaa tulee sitä enemmän, mitä sairaampi väestö on, Järvenpää toteaa.
Hänen mukaansa hyvinvointialueille on rakennettu vääränlaiset kannustimet.
– Parempi toimintamalli olisi, että hyvinvointialueita kannustettaisiin ja palkittaisiin siitä, mitä nopeammin hoitoon pääsee, mitä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa hoitoa saa, miten tyytyväisempiä potilaat ja asiakkaat ovat hoitoon, mitä korkeampi tuottavuus henkilöstöllä on, mitä enemmän saadaan samoilla resursseilla tehdään.
– Tämä järjestelmän rahoitus ei nyt kannusta siihen, meillä on kannustinongelma tässä järjestelmässä, Järvenpää sanoo MTV:lle
Kuntalehti: Tutkijat huolestuivat, sillä vanhusten hoivaa tuupataan kuin varkain omaisille
Hyvinvointialueet sulkevat kokonaisia yksikköjään, mutta hoivan tarve ei häviä mihinkään. Tutkijoiden mukaan Suomessa tarvitaan keskustelua ja poliittiset linjaukset siitä, kuka vanhukset hoitaa.
– Ympärivuorokautista hoitoa vähennetään vauhdilla ja kokonaisia hoivayksikköjä suljetaan. Hoivan tarpeet eivät kuitenkaan katoa. Mihin hoidettavat lopulta päätyvät?
Kysymyksen esittää professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta. Krögerin mielestä on naiivia ajatella, että omaiset ovat valmiit huolehtimaan hoivaa tarvitsevista läheisistään, vaikka sitä haluttaisiin.
– Potentiaalia on korkeintaan eläkeläispariskunnissa, jotka auttavat toisiaan. Mutta rajat tulevat heilläkin vastaan.
Tutkijatohtori Kaarina Korhonen Helsingin yliopistosta ei myöskään usko, että läheisistä tulisi isoa apua tilanteessa, jossa väestö ikääntyy hyvin nopeasti. Eri sukupolvet eivät asu samassa taloudessa tai edes naapurustossa eikä aikuisista lapsista ole muistisairaiden vanhempiensa hoivaajiksi. Hoiva oman toimen ohella käy hyvin kuormittavaksi, ja muistisairauden hoitamiseen tarvitaan ammattiosaamista.
Apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka Turun yliopistosta siteeraa tutkimuksia, joiden mukaan omaishoitajiksi siirtyvien läheisten hyvinvointi on koetuksella. Riskinä on muun muassa masennusoireiden lisääntyminen.
Eurooppalainen vertailu osoitti, etteivät suomalaiset ole järin valmiita hoivaamaan ikääntyviä vanhempiaan.
Tutkijat muistuttavat, että koska avioerojen, leskien ja yksin asuvien määrät kasvat, puolisolta saatavaan hoivaan voidaan tukeutua yhä vähemmän. Keskimääräinen elinikä on noussut, mikä kääntöpuolena tarkoittaa, että yhä useampi ehtii elää muistisairaaksi asti.
Kröger on pohtinut, ollaanko omaisiin kuitenkin tukeutumassa kuin varkain. Hän huomauttaa, ettei Suomessa ole käyty kunnollista keskustelua eikä teemasta myöskään ole tehty poliittisia linjauksia.
– Esimerkiksi palveluihin pääsemisen kriteerejä saatetaan justeerata ikään kuin näkymättömästi ilman linjanvetoa.
Danielsbacka sanoo, että nykyisellä kehityskululla hoivatyö siirtyy perheille, mikä koskee eläkkeellä olevien puolisoiden lisäksi myös työikäistä väestöä. Avoimeksi jää kysymys, millaisia seurannaisvaikutuksia tämä aiheuttaa koko yhteiskunnassa.
THL:n keräämien tilastojen mukaan hoivapalvelujen saatavuus yli 75 vuotta täyttäneillä on laskenut vuosituhannen alusta kaikissa hoitomuodoissa.
– Saatavuuden laskusuunta näyttää, että talouden trendit eivät vaikuta hoivan saamiseen, vaan hoivassa on koko ajan laskusuhdanne, Kröger huomauttaa.
Tekniikka&Talous: Pihlajalinna suosittelee lääkärintodistuksesta luopumista työterveyden lyhyissä poissaoloissa
Pihlajalinna suosittelee, että työpaikat lopettaisivat lääkärintodistusten vaatimisen lyhyissä sairauspoissaoloissa. Pihlajalinnan johtavan työterveyslääkärin Henni Hyytiä-Ilmosen mukaan näin voidaan vähentää terveydenhuollon kuormitusta merkittävästi.
Pihlajalinna on laatinut työterveysasiakkailleen suosituksen, jolla kannustaa niitä käyttämään omailmoitusmenettelyä poissaoloissa ainakin viiteen päivään asti. Ajatuksena on, että poissaolosta sovitaan esihenkilön kanssa joka päivältä erikseen sen sijaan, että lyhyestäkin poissaolosta vaadittaisiin terveydenhuollon todistus.
Hyytiä-Ilmonen kuvaa todistusten kirjoittamista hukkatyöksi, joka ei auta potilasta paranemaan.
Suomen Työterveyslääkäriyhdistys kannustaa sekin laajaan omailmoituksen käyttöön kaikilla työpaikoilla, sillä terveydenhuollon resurssipula on todellinen ja resurssien viisas kohdentaminen työkykyyn vaikuttaviin toimiin ehdottoman tärkeää.
Tutkimusten mukaan omailmoitusmallin käyttö ei myöskään lisää poissaoloja vaan päinvastoin lyhentää niitä.
Pihlajalinna suosittelee lääkärikäyntiä vasta kymmenen päivän jälkeen. Viittä päivää pidemmissä mutta kymmentä yhtätoista lyhyemmissä poissaoloissa Pihlajalinna neuvoo kääntymään ensisijaisesti työterveyshoitajan tai esimerkiksi työfysioterapeutin puoleen.
