Ensihoitoa käytettiin enemmän matalan tulotason asuinalueilla ja hätätilapotilaiden viiveet olivat yhteydessä diagnostisiin haasteisiin, selviää Oulun yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.
Anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuvan lääkärin Mia Aitavaara-Anttilan tutkimuksen mukaan matalan tulotason alueilla Pohjois-Pohjanmaalla tarvittiin noin 2,5 kertaisesti ambulanssia enemmän kuin muilla alueilla. Joukossa oli myös useammin hälytyksiä, jotka eivät johtaneet sairaalakuljetukseen.
Matalan tulotason alueilla oli myös enemmän ensihoitoa käyttäviä asukkaita kuin korkeamman tulotason alueilla. Jotkut asukkaat olivat käyttäneet ensihoitoa yli kymmenen kertaa vuodessa.
Väitöskirjan aineistot koostuivat ensihoidon kohtaamista potilaista Pohjois-Pohjanmaalla sekä Oulun yliopistollisen sairaalan päivystyspoliklinikalta suoraan joko teho-osastolle tai päivystysleikkaukseen otetuista potilaista. Ensimmäisessä aineistossa oli yli 62 000 ensihoidon tehtävää, jotka analysoitiin tulotason mukaan neljään eri maantieteelliseen asuinalueeseen. Aineistossa potilaiden keski-ikä oli 67,2 vuotta.
– Halusimme selvittää tehtävien määrää ja ensihoidon suurkuluttajia sekä sitä, kuinka iso osa tehtävistä ei johda sairaalakuljetukseen, hän sanoo.
Pohjois-Pohjanmaalla heikomman tulotason alueet ovat myös usein harvaan asuttuja. Näillä alueilla ensihoito saattaa olla ainoa ympärivuorokautinen palvelu. Aitavaara-Anttilan mukaan aiemmassa suomalaistutkimuksessa on selvitetty, että myös perusterveydenhuollon palvelut ja lääkärille pääsy vaikuttavat ensihoidon hälytysten määrään. Aitavaaran tutkimuksessa selvisi, että erittäin ensihoitoa käyttävillä oli enemmän mielenterveys- ja päihdeongelmia.
– Viiveiden syitä päivystyksestä teho-osastolle tai leikkaussaliin ei ole paljon tutkittu, kuten ei myöskään ensihoidon käyttöastetta asuinalueen tulotasoon Suomessa. Muualla maailmassa sosioekonomisen aseman vaikutuksia sairastavuuteen ja ensihoitoon on tutkittu enemmän, hän kertoo.
Miten turvata aikakriittinen hoito haja-asutusalueilla?
Mia Aitavaara-Anttilan tutkimus tulee tärkeään ajankohtaan tilanteessa, jossa päivystysten potilasmäärät ovat kasvaneet. Resurssit hätätilapotilaiden hoitoon ovat niukat ja hoito on aikakriittistä. Samalla hyvinvointialueet järjestävät palveluitaan uudelleen.
– Niille potilaille, joilla on yli sata kilometriä sairaalaan, pitäisi harkita liuotushoitoa tai helikopterikuljetusta sairaalaan. Pohjoisessa etäisyydet sairaalaan voivat olla useita satoja kilometrejä. Ensihoidon täytyy myös mukautua siihen, että tehtävämäärät ovat pysyvästi lisääntyneet, joten resursseja pitäisi myös lisätä, sanoo Oulun yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä Aitavaara-Anttila.
Muutoksia on viime vuosina tapahtunut myös ensihoidossa. D-kiireellisyysluokan eli kiireettömiä tehtäviä ohjataan hätäkeskuspäivystäjältä sairaanhoitajalle, joka arvioi ensihoidon tarpeen.
– Esimerkiksi Norjassa ensihoidolla on vähemmän tehtäviä ja myös niitä tehtäviä on vähemmän, jotka eivät johda sairaankuljetukseen. Osasyy voi olla se, että kaikki sairaustapauksia koskevat hätäpuhelut menevät Norjassa suoraan terveydenhuollon ammattilaiselle.
Jatkohoidon myöhästymiseen vaikutti usea tekijä
Mia Aitavaara-Anttila tutki myös ensihoidon kohtaamien sydäninfarktipotilaiden pääsyä varjoainekuvaukseen sekä päivystyskäynnin viivästymiseen vaikuttavia tekijöitä. Väitöskirja sisältää neljä osatyötä eli neljä erilaista tutkimusta saman teeman ympärillä.
Toisessa osatyössä tutkittiin ST-nousuinfarktipotilaiden hoitoketjua ensihoidosta sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Tässä aineistossa oli 310 potilasta.
– Hoidon tavoitteena on päästä pallolaajennusleikkaukseen kahdessa tunnissa, mutta mittasimme ajan varjoainekuvaukseen, joka tehdään leikkauksen yhteydessä. Suurin osa, noin 70 prosenttia potilaista, pääsi varjoainekuvaukseen tavoiteajassa. Pääsy varjoainekuvaukseen myöhästyi todennäköisemmin, jos potilas oli ensihoidon kohdatessa rintakivuton tai pääoireena oli hengenahdistus.
Myös yli 100 kilometrin etäisyys sairaalasta ja hoitoprotokollan noudattamatta jättäminen olivat yhteydessä myöhästyneeseen varjoainekuvaukseen.
– Kun ensihoito tunnistaa ST-nousuinfarktipotilaan, he tekevät ennakkoilmoituksen sairaalaan, jolloin potilas menee suoraan varjoainekuvaukseen. Jos kuitenkin kriittisesti sairas potilas viedään terveyskeskuspäivystykseen, tulee hoitoon viive.
Kriittisesti sairaan potilaan tunnistamista voi vielä parantaa
Mia Aitavaara tutki myös päivystyspoliklinikan potilaita, joista osa tarvitsi tehohoitoa ja osa leikkausta päivystyksessä. Näissä tutkimuksissa tarkasteltiin vajaata 500 potilasta. Monimuuttujamallissa tutkittiin, miksi tehohoitoa tarvitsevien potilaiden päivystyskäynti viivästyi.
– Tehohoitopotilaiden hoito viivästyi, jos ensihoito ei ollut tehnyt ennakkoilmoitusta eli mahdollisesti ei ollut tunnistanut kriittisesti sairasta potilasta. Tehohoito viivästyi, jos potilaan tajunta oli kohtalainen tai hyvä (Glasgow Coma Scale Score yli 9), ensihoidon tekemää ennakkoilmoitusta ei oltu tehty tai trombosyyttitaso oli alle 100×109/l. Kun potilaan tajunta on huono, on kriittinen sairaus ilmeisempää. Silloin ensihoito herkemmin tekee ennakkoilmoituksen ja potilas menee suoraan teho-osastolle, Aitavaara sanoo.
Päivystysleikkausta tarvitsevilla potilailla leikkaus viivästyi todennäköisimmin, jos ensimmäisten elintoimintojen mittaaminen viivästyi, lääkärin tapaaminen viivästyi tai potilaalle tehtiin mahasuolikanavan leikkaus.
– Gastrokirurgiset eli mahasuolikanavan leikkausta vaativien potilaiden diagnoosi oli yhteydessä hoidon viivästymiseen. Nämä potilaat tarvitsevat yleensä kuvantamista päivystyksessä, mutta emme saaneet tutkimuksessa merkitsevää yhteyttä kuvantamisesta johtuvalle viiveelle, Aitavaara sanoo.
Mia Aitavaara sanoo, että tutkimuksen perusteella kannattaisi lisätä ensihoidon koulutusta sydäninfarktipotilaiden tunnistamisessa.
– Rintakivuttomat potilaat saattavat olla korkean riskin potilaita. He saattavat olla esimerkiksi diabeetikkoja, joilla ei ole rintakipua. EKG:tä kannattaisi toistaa ambulanssikuljetuksen aikana. Lisäksi gastrokirurgisten potilaiden vitaalitoiminnot pitäisi tutkia heti. He saattavat joutua odottamaan mahakivun kanssa päivystyksessä.
Mia Aitavaara-Anttilan väitöskirja ”Kriittisesti sairaan potilaan hoitopolku Oulun yliopistollisen sairaalan alueella” tarkastettiin 1.3. 2024 Oulun yliopistossa.
Väitöskirjaan voi tutustua täällä: https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/47935
kuva: Shutterstock
